Siirry sisältöön

Kaikki jutut

  • Kun totuus on vielä uskomattomampaa

    Vajaa vuosi sitten Oma piha -lehden toimitukseen tuli kirje ja valokuvia Seija Koirikiveltä. Hän kertoi rakentaneensa ja muuranneensa pihan rakenteet itse samalla, kun toimi nuohooja-yrittäjänä ja yksinhuoltajana. Seija ei kuulostanut ihan tavalliselta tädiltä, mutta odotukseni palkittiin vielä arveltuakin mahtavammalla pihakäynnillä heinäkuun helteissä. Seijan talo sijaitsee Pomarkun kunnassa hienolla paikalla joen rannassa. Hän kertoi ostaneensa talon

  • Luo valoilla tunnelmaa kasvihuoneeseen

    Pakkanen on piirrellyt kuurankukkia kasvihuoneen laseihin. Kuura on jo peittänyt myös pihamaan kasvit kauniin kristallisilla kiteillään puhtaanvalkoisiksi. Jänisten ja jyrsijöiden varalta kasvit on suojattu verkoin ja arimmat kasvit peitelty huolella talvisuojin. Viimeiset puutarhan syystyöt ovat siten tehty ja on aika tunnelmoida talven taikaa pihamaalla. Joulukuun lähestyessä puutarha täyttyy pikkuhiljaa kauniista kaamos- ja jouluvaloista. Kasvihuone on

  • Aurinkoinen päivä pihalla

    Oli tarkoitus viettää toimistopäivää, vaan harvinaisen ihana auringonpaiste houkutti ulos. Hommia riittää, vaikka eilen sainkin viimeiset kukkasipulit maahan ja pari kesäkukkaa samalla – punalehtisen valkoapilan ja tiilenpunakukkaisen orvokin, joka ei ehkä elä talven yli, mutta voisi esimerkiksi varistaa muutaman siemenen maahan apilan vierelle. Kompostikehikko on mennyt yhä enemmän vinoon johtuen ehkä siitä, että se on

  • Talvivihannesten aika

    Ranskalaiselle hautausmaalle vievä tie kulki vihannespeltojen läpi. Suorissa riveissä kasvoi erilaisia kaalinpäitä, mangoldia, ruusukaalia, parsakaalia ja purjoa. Toisaalla olin jo nähnyt valtavia peruna- ja porkkanakasoja odottamassa kuljetusta. On talvivihannesten aika: lämmittävien ja ravitsevien pataruokien, keittojen, gratiinien aika.

  • Pyhäinpäivän kukkia ranskalaisella hautausmaalla

    Pyhäinpäivän tietämillä on mukava käyskennellä ranskalaisella hautausmaalla. Kovin erilaisiahan ne ovat kuin meillä: kivipaadet ovat isoja, ja hautaa koristavat kukkien lisäksi erilaiset muistolaatat, joihin on kirjattu läheisten viestejä: rakkaalle tädille, ystävälle, isälle ja äidille, ja niin edelleen. Kukat ovat pääosin ruukuissa. Pyhäinpäivänä haudoille tuodaan erityisesti krysanteemeja. Näky onkin tuolloin huikea: keltaista, punaista, oranssia, liilaa, kaikkea

  • Versoja vieläkin

    Puutarhamyymälöissä on edelleen lukuisia kukkasipulipusseja odottamassa pääsyä rakastavaan kotiin. Pussissa versomaan lähteneet sipulit täytyy istuttaa äkkiä multaan. Tulppaaneille ja muille keväällä kukkiville tekisi hyvää päästä viileään ja pimeään, jotta ne eivät innostu heti kasvamaan, mutta hätähousulle sopii sekin, että annetaan niiden versoa ja katsotaan, mitä tulee. Huoneenlämmössä ne kukkivat äkkiä eivätkä kovinkaan runsaina. Mutta onhan

  • Istutuskausi jatkuu jouluun

    Niin se on, että kasvihullun istutuskausi loppuu sitten, kun maa on jäässä (ja senkin jälkeen saattaa vielä saada jonkun loppusyksyn alennuksista haalitun kasvin upotettua kellarin hiekkaiseen maalattiaan). Lukuisten kukkasipulipussien lisäksi olen tullut hankkineeksi taimia puutarhamyymälöistä, sillä niissä on vastustamattomia tarjouksia tähän aikaan vuodesta. Ei voi ohittaa! Yksi taimipaketti tuli postissa ulkomailtakin, sillä halusin kokeilla purppurahelmimarjaa

  • Kanervia monivuotiseksi iloksi

    Kanervat ovat kauniita luonnossa kukkiessaan syyskesällä, mutta niin ne ovat puutarhassakin. Ihanaa, että niiden monen sävyisiä lajikkeita tuodaan runsaasti Suomeen. Meillä ei taida olla vielä kanervan kotimaisia lajikkeita, mutta se lienee vain ajan kysymys. Ihan tavallisesta ruokakaupastakin löytyy nyt niin nätti sortimentti, että eihän näitä voi vastustaa. Ruukuissa luki jopa lajikenimet! Istutin muutaman eri sävyisen

  • Hetki metsämäisessä puistossa

    Syksyinen kävelylenkki metsämäisessä puistossa. Metsämäisessä siksi, että metsästä tämä on kaukana, vaikka koostuukin lähes yksinomaan puista. Suurista, paksurunkoisista puista, joita ei ole leikattu muotoon, vaan jotka saavat kasvaa juuri niin kuin haluavat. Ainakin melkein, kyllä niistä puistossa kuitenkin aina huoli pidetään. Aikani käveltyäni istahdan penkille. Maa on keltaisenaan syksyn lehdistä, mutta kun kohotan katseeni, näyttää

  • Katsaus paahdekesää kestäneisiin kasveihin

    Kevät päättyi poikkeukselliseen kuivaan ja helteiseen toukokuuhun, vaikka toukokuu on ainakin meillä päin lounaassa vuoden kuivin kuukausi muutenkin. Sitten tuli kesä ja helle vain jatkui – tietysti juhannusta lukuun ottamatta. Sadetansseja alettiin viritellä joka puolella maata (juhannuksena tanssittiin lämpimiksi masurkkaa). Ehkä erikoisinta pitkään kestävän kuuman kuivuuden lisäksi oli se, että koko maa kärvisteli samassa sääilmiössä.

  • Hyvä varjoliljavuosi

    Vuodet vaihtelevat, säät yllättävät, onneksi on aina jokin kasvi, jolle olosuhteet ovat juuri sopivat. Kenties jo viime kasvukausi, syksy ja kulunut talvi olivat varjoliljoille otolliset, sillä nyt kukkavarsia tuntuu nousevan runsaasti. Marhanlilja (Lilium Martagon-Ryhmä) on varjoliljan sukulainen risteymien kautta. Hankin ’Claude Shride’ -liljan sipulin muutama vuosi sitten Viherpeukaloilta ja se taisi kukkia ihan hyvin jo

  • Toukotyöt kiivaimmillaan ammattitarhoilla ja kotipuutarhassa

    Toukotyöt ovat kiivaimmillaan niin kotipihoilla kuin ammattiviljelmilläkin. Monet viljelytavat leviävät ammattipuutarhoista kotipuutarhoihin. Myös kotipuutarhurit voivat olla kokeilevampia ja löytää uusia ammattituotantoon sopivia kasveja ja konsteja. Artikkeli on julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 3/2018. Varhaistuotantoon tähtäävät ammattipuutarhurit ovat viljelytoimissaan kotipuutarhureita kuukauden tai kaksi aikaisemmassa. Uutisista tuttuja ovat Rymättylän perunanviljelijät, jotka istuttavat siemenmukulat maaliskuussa heti, kun routa