Siirry sisältöön

Vuosia sitten kesälomamatkalla Kemissä sain viiruhelpipaakun sukulaisen kukkamaasta, missä se oli päässyt leviämään pieneksi heinäpelloksi. Kun olin nähnyt kasvin leviämisvimman, tiesin pitää sen omalla pihallani alusta alkaen kurissa ja nuhteessa.

Bambumaisesti kahiseva viiruhelpi sopii hyvin veden äärelle, mutta mielestäni mainiosti myös kivipihaan. Pulterikivipeltoon on jätetty vajaa puolimetrisiä aukkoja, joihin voi istuttaa viiruhelpiä. Leviäminen on estynyt kivien alla olevalla muovilla.

Loppukesällä viiruhelpi alkaa kellastua, mutta varsinkin kuivilla ja aurinkoisilla paikoilla kastelu auttaa pitämään ryhdin ja värin pidempään. Vaikka lakastunut viiruhelpi neuvotaan leikkaamaan vasta keväällä mädäntymisen ehkäisemiseksi, olen aina leikannut ne syksyllä, koska lakastuneet korret ja lehdet kivillä eivät silmiä hivele.

Eivätkä ole juuret mädäntyneet, vaan kasvu on ollut voimakasta joka kevät.

Viiruhelpi viihtyy mainiosti myös ruukussa. Maassa talvehtinut kasvi voidaan surutta jakaa keväällä ja istuttaa ruukkuihin. Eipä ole silloin pelkoa leviämisestä.

Ruukun paikkaa kannattaa vähän miettiä. Ehkä viiruhelpi on näyttävimmillään silloin, kun taustalla on jotakin tummaa ja aurinko pääsee valaisemaan ruukussa olevaa viiruhelpiä.

Sen lehtien valkoiset viirut saavat katseen kiinnittymään itseensä.

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *