Niittyistutus Chelsea Flower Show´sta vuosimallia 2013 loistaa yhtä valkeana kuin viime päivinä kasvaneet nietokset. Koiranputket (Anthriscus sylvestris) ja saniaiset palauttavat tunnelman alkukesään, jolloin nämä kasvit kukoistavat niin meillä kuin Englannissakin.
Lisänä istutuksen keveässä ilmeessä on muitakin sarjakukkaisia kasveja ja koristeheiniä.
Kirjoitan monipuolisesti kasvimaailmasta. Vuodenaikojen inspiroimat aiheet ovat peräisin niin puutarhastani saaristossa kuin vaikkapa kotimaan kasvikohteista sekä ulkomaisista puutarhatapahtumista. Biologitaustaisena freelancer-toimittajana on kiinnostavaa käsitellä esimerkiksi sitä, millaisilla tavoilla puutarhanhoitokin voi ylläpitää luontoyhteyttämme. Pidän paljon muun muassa niityistä, hyötykasveista, kasveihin liittyvästä perinnetiedosta, kukkapuista ja syysväreistä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Pohjolan talvea katsellessa ei voi olla ihailematta luontoa: kaiken tämän lumen alta ponnistaa taas kohta elämä! Siellä ne nukkuvat, kukat, kasvit, yrtit, ja heh, rikkaruohot odottamassa kevättä. Ja että se tekee tällaisia ilmiöitä, kuurapartoja puitten oksille! Merkitsin kepeillä, mihin olen istuttanut mitäkin. Tässä pitäisi nostaa päätään muutaman kuukauden päästä sulkavaleangervot ja paikkaansa vielä etsivä kärhö.
Suurten lumisateiden jälkeen maisema on kuorruttunut monilla hauskoilla muodoilla. Tutut näkymät niin puutarhassa kuin vaikkapa metsässäkin avautuvat uudenlaisina ja mielikuvituksekkaina. Ajatukset lennähtävät helposti muumilaaksomaisiin talvitunnelmiin, joissa Muumipeikko heräsi talviuniltaan ja näki kotilaaksonsa ihmetyttävässä lumiasussa. Valkea lumivaippa korostaa kasvien siluettejä, kuten herkästi ja japanilaistyylisesti kaartuvia pensasangervonvarsia tai massiivisia vanhojen puiden vänkyräoksia. Pensastoihin ja esimerkiksi marjakuusten oksistojen
Tänä vuonna ollaan saatu nauttia ihanan lumisesta talvesta. Toisten mielestä vähän liiankin pitkään, toisten mielestä juuri sopivasti. Mutta kaunista se on ollut, sitä ei kai käy kieltäminen. Väriä yleiseen valkoisuuteen ovat tuoneet kanervat, jotka ovat säilyneet hyvin aina huhtikuulle asti. Tämä pieni tuokiokuva on otettu pääsiäisen lumipyryjen aikaan.
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
