Siirry sisältöön

Varttaminen on kasvien lisäystapa, jossa perusrunkoon liitetään toisesta kasvista leikattu jaloverso. Vartteen nila- ja jälsiosat kasvavat yhteen ja yhteyttämistuotteet alkavat kulkea perusrungon ja jaloverson välillä.

Puutarhamyymälöissä ja taimistoilla myytävät omenapuut on useimmiten tehty varttamalla. Kasvin nimilapussa on maininta käytetystä perusrungosta. Esimerkiksi B9 tai MTT1 -perusrungot ovat hillittykasvuisia ja niihin vartetuista omenapuista kasvaa vain noin parimetrisiä. Käytän tässä artikkelissa nimityksiä jaloverso (oksanpätkä kasvista, joka halutaan varttaa toiseen kasviin) ja perusrunko (kasvi, johon jaloverso liitetään). Varttamisesta käytetään myös nimityksiä jalonnus, oksastus ja ymppäys.

Jaloversojen keräys ja säilytys

Vartemateriaalina käytetään edellisenä kesänä kasvaneen verson latvapäätä, jossa kasvu on voimakkaampaa kuin verson tyvessä. Jaloversot leikataan talteen maalis–huhtikuussa, kun kasvit ovat lepotilassa. Lepotilaisen kasvin silmut eivät ole vielä alkaneet pullistua tai puhjeta lehteen, joten kasvi ei myöskään haihduta. Jaloversoja säilytetään pimeässä, viileässä ja kosteassa. Hyviä säilytyspaikkoja ovat kellari tai lumihanki rakennuksen pohjoispuolella. Kellarin puuttuessa jaloversoja voi säilyttää vaikka vanerilevyn alla maata vasten.

Ajankohta ja tarvikkeet

Jaloversot liitetään perusrunkoon keväällä, jolloin kasvien nestevirtaukset ovat voimakkaimmillaan. Perusrungon silmujen pitää olla pullistuneita, mutta silmut eivät saa olla vielä puhjenneet hiirenkorvalle. Optimaalisin varttamisaika on yleensä vapusta kolme viikkoa eteenpäin. Vartettaessa kasvuston pitää olla kuiva, sillä maalarinteippi ei tartu märkään oksaan.

Päärynän voi varttaa myös pihlajan oksaan.

Mitä hyötyä varttamisesta on?

Varttamalla voidaan vaikuttaa kasvin kasvutapaan ja -kokoon, satoisuuteen ja talvenkestävyyteen, viljellä pienellä pihalla yhdessä puussa useaa lajiketta sekä suojata kasveja tuholaisilta. Varttamalla tehdään monia muitakin kasveja kuin vain perheomenapuita. Esimerkiksi suurin osa ruusuista on vartettu villiruusuun, useimmiten koiranruusuperusrunkoon. Myös riippamallisissa koristepuissa latvaosa on eri kasvia kuin runko. Siksi riippapuut eivät kasva korkeutta vaan ainoastaan latvus kasvaa sivuille ja alaspäin. Varttamalla voidaan myös huijata puutarhassa vierailevia tuholaisia: tuomeen vartettu luumu saa kasvaa rauhassa rusakoilta.

Muita tapoja

Liitos- ja kuorivarrennuksen lisäksi on kylkivarrennus ja silmuttaminen. Kylkivarrennus tehdään samalla tavalla kuin liitosvarrennus, mutta tätä nimitystä käytetään, kun perusrunko on jaloversoa paksumpi. Kylkivarrennuksessa perusrungon oksan kylkeen tehdään vain jaloverson levyinen viilto.

Silmuttamisessa vartettavasta kasvista siirretään perusrungon kuoren alle pieni lastu, jossa on yksi samana kesänä kasvanut silmu. Lastu voidaan liittää myös kuoreen tehtävän loven sisään samaan tapaan kuin kuorivarrennuksessa. Silmutus tehdään usein heinäkuussa, jolloin silmulla on loppukesä ja syksy aikaa kasvaa kiinni perusrunkoon. Kasvuun silmu lähtee vasta seuraavana keväänä. Silmuttaminen on yleisesti käytössä Etelä-Ruotsissa ja muualla Euroopassa. Suomessa menetelmää ei juurikaan käytetä, sillä myöhäisen silmutusajankohdan vuoksi silmut eivät yleensä ehdi kasvaa kunnolla kiinni perusrunkoon ennen talvea.

Kuorivarrennus

Liitosvarrennus

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *