Yhdellä pihalla kasvatettiin ennen vanhaan usein vain yhtä joriinia. Tällainen vaihtelevan sävyisiä kukintoja tuottava virolaisdaalia riitti luomaan poikkeuksellisen monipuolisia värinäkymiä yksinäänkin.
– Ensimmäinen muistikuvani kookkaiksi varttuvista perinnedaalioista on isäni veljen puutarhasta, Pasi Hurtén kertoo. – Minulle sanottiin lapsena ehkä uteliaisuuteni toppuuttelemiseksi, etteivät nuo kasvit tulisi kukkimaan ollenkaan. Myöhemmin selvisi, että kyllähän ne kukkivat – ja miten upeasti!
Daaliat palasivat Pasin mieleen aikuisiällä hänen nähtyään televisiossa, miten eräs pappa kasvatti pellollista perinnejoriineja Perniössä ja säilytti juurakot talvetusmökissä.
Pasi heräsi perinnedaalioiden keräämiseen aikana, jolloin niitä oli nykyistä enemmän näkyvillä kotipihoilla.
– Muistan, miten vielä 1980-luvulla varsinkin iäkkäämmät naiset vaalivat puutarhojensa daaliarivejä. Sittemmin kauppapuutarhojen kasvanut daaliavalikoima alkoi valitettavasti vähentää kiinnostusta vanhoihin korkeakasvuisiin maatiaisjoriineihin, hän taustoittaa.
Ennen Facebook-ryhmien aikakautta perinnedaalioiden keräysreitteinä toimivat puutarhablogit, verkon kuvahaut sekä verkostoituminen ja vaihtotoiminta puutarhaihmisten kanssa. Esimerkiksi historiallisten kartanoiden puutarhurituttavat ja Rakennusperinteen Ystävien kaltaisten yhdistysten aktiivijäsenet jakoivat saman kiinnostuksen vanhojen kasvien säilyttämiseen.
Joriinien viidakko ylittää loppukesällä pituudessa parimetrisen Pasi Hurténin.
Daaliakokoelma virallistetaan
Vuosien myötä Pasi Hurténin huomaan kertyneistä noin sadasta perinnedaaliasta 30 kotimaasta löydettyä muodostavat nykyisin Luonnonvarakeskuksen (Luke) geenivaraohjelmaan kuuluvan varmuuskokoelman. Pasi on osallistunut Luken daaliatoimintaan myös haastattelemalla vapaaehtoisena vanhojen joriinien etsintäprojektiin tietoja ilmoittaneita ihmisiä.
Paraisten daaliakokoelma on maamme ainoa yksityishenkilön ylläpitämä varmuuskokoelma, jolla turvataan Suomen vaativissa oloissa menestyvien alkuperäisten koristekasvien geeniaineksen säilymistä. Puutarhapaikkana Pasilla on hänen vanhempiensa kesämökkitontti, jolle nykyinen vakituinen asuintalo rakennettiin 2000-luvun alussa. Merenläheinen Parainen sopii pitkien syksyjensä vuoksi mainiosti daalioille.
Virallisen varmuuskokoelman status on tuonut asiasta kertovan kyltin portinpieleen ja tontin ympärille Suomen riistakeskuksen avustuksella pystytetyn riista-aidan.
Suomalaiset perinnejoriinit ovat loppukesällä puutarhan näyttävimpiä kasveja.
Varmuuskokoelman arkea
Jokaista säilytyksessä olevaa daalialajiketta kasvatetaan vuosittain vähintään kolmen juurakon verran. Loppuvuodesta Pasi Hurtén laatii Lukelle raportin daaliatarhan kuluneesta vuodesta.
– Daalioiden geenivarakokoelman ylläpitäminen kysyy toistonkestoa, kun vuosittain edessä ovat samat istutus-, hoito- ja talvetustoimet noin neljällesadalle daalianjuurakolle, Pasi laskeskelee. – Kesän lomasuunnitelmat ovat yleensä selvät: daaliapenkkien kastelemista! hän nauraa.
Perinnedaaliat jurovat yleensä juhannukseen ja lähtevät sitten kasvuun. Pasi on havainnut, että päivän valoisan ajan lyhentyminen loppukesää kohti virittää nuput kukkiviksi. Viimeaikaiset kuumat ja kuivat kesät ovat valitettavasti ajoittain tyrehdyttäneet kukinnan kastelusta huolimatta.
Pasi Hurténin daaliatarha on esimerkki siitä, miten merkittävä yhden innostuneen ja puutarhaharrastajakenttään verkostoituneen henkilön panos voi olla kokonaisen maan kasviperinnön säilyttämiselle. Pasille on tullut daalia-aiheisia tiedusteluja myös muista Pohjoismaista hänen kokoelmansa poikkeuksellisen laajuuden vuoksi.
Joriinipenkistä pilkistää keväällä juurakkoaarteita.
Alkukoti Meksikossa
Kokoelmaan on löytynyt joriineita ilahduttavasti eri puolilta Suomea. Pohjoisimmat juurakot ovat peräisin Hailuodosta ja Lohtajalta. Pohjois-Suomi on hankalampaa seutua daalioille, sillä siellä ne eivät ennätä kukkia joka kesä. Suojaaminen syyshalloilta saattaa Pasin mukaan edistää daaliankasvatusta näilläkin seuduilla.
Itäisestä Suomesta ovat edustettuina Virolahti ja Pohjois-Karjala.
– Erityisen daaliarikkaaksi on osoittautunut Mikkelin seutu. Sieltä olen saanut kokoelmaan uusia joriinilöytöjä vielä viime vuosinakin, Pasi iloitsee.
Meksikolaisperäisten tarhadaalioiden (Dahlia × hortensis) kukkajuhla alkoi eurooppalaisissa puutarhoissa 1800-luvulla. Suomessa daalioiden reitti kansan kasveiksi kulki usein kartanoiden kautta.
Vahvoiksi kasvaneita daalianjuurakoita voidaan jakaa pienempiin osiin uusiin puutarhoihin istutettaviksi. Daaliat voivat lisääntyä joskus myös edellisvuoden kukista puutarhamaahan varisseista siemenistä, jotka itävät keväällä. Silloin tuloksena tosin on ulkomuodoltaan uusia risteymiä.
Varmuuskokoelmassa kuuluu kasvaa vuosittain vähintään kolme juurakkoa kutakin perinnedaaliaa. Ikonista Imatran Valtionhotellin monisävyistä joriinia on pitkä rivillinen.
Kameleontteja ja leikkokukkia
Löytödaalioiden nimillä ja kasvatushistorialla on keräilijän tarhassa keskeinen merkitys. Perinnedaaliat edustavat Pasi Hurténille myös historian tutkimista.
Erityisen mielellään Pasi esittelee Imatran Valtionhotellin koristukseksi hankittua daalialajiketta. Tsaari Nikolai II kiersi Suomen suuriruhtinaskuntaa vuonna 1916, ja Valtionhotellin puutarhuri istutti hänen vierailuaan varten kunniakujan daalioista.
– Tämä Imatran Valtionhotellin daalia on joriininkerääjien ikonilajike, Pasi hehkuttaa.
Hotellin puutarhuri hankki daaliat kenties Pietarin suunnalta. Samankaltaista kukkien ikääntyessä sävyään vaihtavaa ”kameleonttidaaliaa” on kasvatettu Virossa. Imatran joriinit säilyivät tarinoineen Valtionhotellin puutarhurin perheessä. Juurakot kulkivat mukana muutoissakin.
Jos vanhan joriinikannan nimi on painunut unholaan, on uusi nimi annettu usein löytöseudun mukaan. Paraisten kokoelmassa kukkii esimerkiksi uudelleennimetty vaaleanpunertava ’Turun Tori’ -daalia. Sitä myytiin vielä 1950-luvulla torilla leikkokukkana, mihin se soveltuu hyvin erityisen pitkien kukkavarsiensa ansiosta.
Perinnejoriinien juurakoissakin on kukintojen tapaan muotovaihtelua. Versontaa voi näkyä jo valmiina, kun viimeiset juurakot laitetaan toukokuussa maahan.
Daalioita Virosta
Myös Virossa ja muissa Baltian maissa on säilynyt perinnedaalioita. Niiden pariin Pasi Hurténin johti hänen isänsä virolainen äiti. Pikkuserkku lähetti Pasille kasvatettavaksi kelta- ja liilakukkaisen daalian juurakoita isoäidin lapsuudenkodista Pranglin saarelta.
Pasin kokoelmaan annettiin myös kaksi virolaista perinnedaaliaa, 'Peipsi Venemaja' ja 'Setu Punane' Viron ulkoilmamuseosta. Museo ei luovuta kasvattamiensa kasvien jakopaloja, mutta siellä voi käydä tutustumassa virolaiseen daaliaperintöön.
Neuvostoaikana ei vanhoja perinnedaalioita juuri arvostettu. Niitä kasvatettiin silti esimerkiksi Kaakkois-Viron Setumaalla – kiitos iäkkäiden naisten, jälleen kerran.
Vanhojen joriinien penkissä kukkii yöntummia ja herkän vaaleanpunaisia sävyjä.
Turvatoimia
Uudet daalialöydöt istutetaan aluksi karanteenimaahan, jotta mahdolliset kasvitaudit eivät leviäisi varmuuskokoelmaan. Daalioiden käsittelyssä ja juurakoiden jakamisessa käytettävät välineet, kuten talikot, sakset ja puukot, Pasi steriloi kuumentamalla kaasupolttimella tai keittämällä kattilassa ennen kuin siirtyy seuraavaan juurakkoon.
Daalioita voivat vaivata virustaudit sekä bakteeriäkämä.
– Bakteeriäkämän sairastuttaman juurakon niskaan alkaa kehittyä kukkakaalimaista rakennetta, Pasi kuvailee. – Ilmaston lämpenemisestä hyötyvää äkämäbakteeria voi levitä varsinkin Viron suunnalta hankituista juurakoista, mikä kannattaa tiedostaa.
Virukset aiheuttavat daalioille kääpiökasvuisuutta ja haittaavat kukkimista. Tietyt perinnedaaliat saavat virustauteja toisia helpommin. Sellaisia Pasi kasvattaa hieman erillään kokoelman ”jalokivistä”.
Vesimyyrien aiheuttama juurivioitus voi näkyä daaliankukkien värin muuttumisena. Myyrien karkotukseen on käytetty myyränkolojen pakokaasutusta, koivutislettä ja partioivaa lemmikkikissaakin.
Kyltit portinpielessä kertovat Pasi Hurténin tontilla vaalituista kasvikokoelmista.
Penkit täynnä joriinivärejä
Pasi Hurtén sommittelee daaliansa ylläpitopenkkeihin kasvukorkeuden perusteella. Korkeimmat lajikkeet muodostavat parimetrisen ”metsikön” kallionnyppylän suojaamalla yläpihalla. Virolaisten joriinien maa kukkii lähettyvillä pihaportin vierellä. Aurinkoisen rinnetontin alareunassa sijaitsee kaikkein laajin daaliapelto, jonka väriloiston Pasi on kuullut kajastavan Paraisten saaria kiertävälle veneväylälle saakka.
Joriinipenkit tuovat puutarhaan väri-iloa, jonka sävykoostumus on tulosta siitä, millaisia daalioita on löytynyt kokoelmaan keruutyön aikana. Pellossa rinnakkain avautuvat kukintomuodot näyttävät daalioiden ihastuttavan moninaisuuden. On symmetrisen pyöreitä pompon-muotoja, kaktusdaalioiden pörrökukkia sekä lautasen kokoisia kukintoja, jotka nuokkuvat eksoottisesti alaspäin.
Entisajan daaliapuutarhat eivät olleet yhtä sävyrikkaita, sillä yhdessä talossa kasvatettiin yleensä vain yhtä lajiketta. Saattoipa olla, että kaikissa kylän tai seudun puutarhoissa kukki sama daalia. Pasi Hurténin kotiseudulla tällainen paikallisdaalia oli hänen naapurilta saamansa purppurakukkainen 'Brunäs'. Esimerkiksi värin perusteella ei kaikkia Suomesta löytyviä purppuraisia joriineja kuitenkaan voida suoraan luokitella juuri täksi lajikkeeksi. Paikalliskantoja on voinut syntyä esimerkiksi daalioiden siementaimista.
Mainitut lajikenimet edustavat vain Paraisten kokoelman daalioita. Muut ulkomuodoltaan samannäköiset löytödaaliat voivat olla historialtaan erilaisia ja erinimisiä. VK = Luonnonvarakeskuksen varmuuskokoelmaan valittu daalia.
Talvisäilytyspaikka on tärkein
Daaliankasvatuksen erikoisvaihe on juurakoiden talvettaminen, joka vaatii sopivan paikan sekä vaivannäköä varsinkin silloin, kun daaliatarha on suuri. Jokainen löytynyt perinnedaalia on ollut jonkun kasvinystävän rakas aarre, sillä juurakot eivät kestä pakkasta eivätkä säilyisi ilman jokavuotista talvihuolenpitoa.
Entisajan taloissa oli nykyistä enemmän juurakoille soveltuvia talvisäilöjä, kuten perunakellareita. Pasi Hurténin daalianjuurakot talvehtivat talon alle sijoitetussa pimeässä kellarissa, jonka talvilämpötila on +7–10 astetta. Jos ulkolämpötila on talvikaudella plussalla, kellaria tuuletetaan avaamalla sokkelin räppänät.
– Toimiva kellari on daaliakokoelman perusedellytys. Kellaritila kannattaa mahdollisuuksien mukaan rakentaa niin korkeaksi, että painavia juurakkolaatikoita mahtuu liikuttelemaan muutenkin kuin kumarassa, Pasi summaa.
Daalioiden talvisäilöön nostamisen voi yleensä ajoittaa sen mukaan, milloin varret lakastuvat ensihalloissa. Pasin puutarhassa nostotyöt aloitetaan kuitenkin hyvissä ajoin lokakuussa, sillä lukuisia juurakoita ei ehdittäisi välttämättä muuten saada päivätöiden lomassa ylös ennen ilmojen kylmenemistä.
– Vaikka kyse onkin kestävistä maatiaiskasveista, saattavat korkeat daaliakasvustot alkaa kärsiä mädättävistä syysmyrskyistä ja sateista, Pasi on huomannut.
Pasi Hurtén neuvoo Näin perinnejoriinit kukkivat ja säilyvät
KASVATUS
Esikasvatus keväällä on yleensä tarpeen vain Jyväskylää pohjoisempana. Etelässä juurakot istutetaan ulos maahan toukokuussa halla-ajan loputtua ja maan kuivahdettua. Aurinkoinen ja lämmin kasvupaikka on paras.
Daalioille sopii hiekkamaa, jossa on savea. Daaliamaata parannetaan multa-aineksilla ja kalkitaan tarvittaessa noin viiden vuoden välein. Vetisillä paikoilla daaliat eivät viihdy.
Laakea istutuskuoppa lannoitetaan kourallisella kanankakkarakeita. Juurakon päälle käännetään kevyt kerros maata, ei tiivistetä tiukasti.
Kevätmaan kosteus yleensä riittää saamaan juurakot kasvun alkuun. Säännöllinen kastelu aloitetaan säiden mukaan versojen nousun jälkeen. Daaliat pitävät seisotetusta, lämmenneestä vedestä, eivät kastelusta kylmällä vedellä.
Daaliat ovat persoja ravinteille, varsinkin typelle. Lannoitetaan säännöllisesti nuppujen ilmaannuttua esimerkiksi kastelulannoitteella.
Korkeat ja suurikukintoiset perinnedaaliat tuetaan kunnolla, kun varret ovat kasvaneet yli puolimetrisiksi. Esimerkiksi saariston tuuliin sopivat harjateräksestä tehdyt tuet. Jotkut joriinit, kuten paraislainen 'Brunäs', ovat pensasmaisen vankkoja eivätkä tarvitse tukea.
Kuihtuneiden kukkien poisto pitää kukintaa yllä pidempään.
Jos saat jakopalan perinnejoriinista, kannattaa aiemmalta kasvattajalta kysyä, miten hän on hoitanut kasvia ja hoitaa sitten samalla tavalla ensimmäisen kasvuvuoden ajan uudessa puutarhassa.
TALVETUS
Talvetukseen sopii korkeintaan noin +10-asteinen paikka, jonne ei pääse pakkanen koskaan, esimerkiksi kellari, navetta tai autotalli.
Hallan nahistettua daalioiden varret juurakoiden annetaan olla maassa vielä pari viikkoa ennen kuin ne nostetaan varovasti ylös talikolla irrottamalla.
Kuolleet varret leikataan, mutta niistä jätetään juurakkoon noin kymmensenttisten tappien ”kruunu”.
Nimillä varustetut juurakot asetellaan muovilaatikoihin väljästi irti toisistaan.
Talvetustilan tulisi olla sopivan kostea. Liikaa kosteutta voi tuulettaa ulos. Juurakoiden pintaa tunnustellaan säilytyksen aikana ja niitä kastellaan tarvittaessa kevyesti vedellä, suojalumella tai sumuttamalla.
JAKAMINEN
Juurakot jaetaan keväällä tarpeen mukaan. Noin jalkapallon kokoinen juurakko tulee jakaa joka tapauksessa, jotta kukinta jatkuisi hyvänä.
Käytetään terävää työkalua, kuten puukkoa tai villaveistä. Juurakon voi myös murtaa käsissä palasiksi sopivan löyhästä kohdasta.
Juurakko leikataan ”tappikruunusta” alaspäin korkeintaan neljään palaan.
Työvälineet on muistettava kasvitautien estämiseksi steriloida juurakoiden välillä, samaten työkäsineet vaihdetaan.
Daalioita voi lisätä myös juurenkaulapistokkaista, jolloin yhdestä emokasvista saa useita uusia kasvinalkuja. Noin 15 cm pitkät versot leikataan irti juurenkaulan kohdalta. Ne istutetaan kesän ajaksi varjoisammalle kasvupaikalle. Pistokkaiden kasvua voi edistää päälle asetetun lasiastian avulla.
Juurakoiden talvisäilytys onnistuu muovilaatikoissa, joissa ne on kätevä kantaa kellarista istutuskuoppien viereen. Istutuskuopat lannoitetaan kourallisella kanankakkarakeita. Juurakot asetellaan istutuskuoppiin. Juurakot peitetään mullalla kevyesti. Kevätkosteus riittää yleensä avittamaan juurakot kasvuun. Alkuperäiset nimensä menettäneiden joriinien uusina tunnisteina käytetään usein löytöpaikkakuntien nimiä.
Mainos – sisältö jatkuu alla
Tilaa lehtemme!
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Tänään pääsin hieman erilaisiin keväisiin sadonkorjuuhommiin. Syksyllä kukkasipulien alennusmyynnin aikaan tunsin pakottavaa tarvetta haalia kotiin vielä muutaman pussin kun halvalla sain – ja vielä pari lisää (niin tuppaa loka-marraskuussa usein käymään). Kukkapenkeissä ei kuitenkaan ollut tilaa, joten upotin hiekansekaiseen multaan istutetut sipulit muoviruukkuineen päivineen kompostikasaan ja peittelin syksyn lehdillä. Nyt pääsin nostamaan ne ja siirtämään
Suklaakosmos (Cosmos atrosanguineus) on tyylikkään tummanpunainen, samettiterälehtinen kesäkukka, jonka tuoksu on herkullisen suklaavivahteinen. Pitkät kukkavarret antavat kasville ilmavan ulkomuodon. Suklaakosmos sopiikin vaikkapa koristeheinien lomaan niittymäiseen, aurinkoiseen kukkaistutukseen. Terälehtien sävy on poikkeuksellinen kesäkukkien joukossa, ehkäpä jotkut daalialajikkeet ovat yhtä tummaa sävyä. Koristeheinistä, tai oikeastaan koristesaroista, ilahduttavimpia on pronssisara Carex ’Frosted curls’. Se on kuin tehty ruukkuihin
Meilahden arboretumin ruusutarha eli rosarium on kesäisen pääkaupunkimme ihastuttavasti tuoksuvia kukkakäyntikohteita. Kukintavuoro vaihtelee tarhassa kesän mittaan, esimerkiksi ranskanruusut ilahduttavat näin heinäkuussa. Ruusujenystäviä kuljeskelee hitaasti rosariumin käytävillä kumartuen välillä tuoksuttamaan pensasruusukokoelman monimuotoisia aromeja tai säilömään valokuvaan hieman ruusuenergiaa talven varalle.🌹
Päivät joulusta Loppiaiseen ovat monissa kulttuureissa erityisen tärkeää rauhoittumisen ja läsnäolemisen aikaa. Mennyttä (puutarha)vuotta tutkailemalla ja nykyhetkeä kuuntelemalla voi silloin valmistautua tulevaan kasvukauteen. Vaikka talvipäivänseisauksen jälkeen valoisuus on ruvennut monin paikoin päivä päivältä kasvamaan, ollaan vuodenvaihteessa vielä hämärän sävyttämässä muutosvaiheessa. Entisajan maaseutukulttuurissa puhuttiin talvisesta hämäränhyssystä, iltahämärän ja pimeän laskeutumisen välisestä hetkestä, jolloin huilattiin tietoisesti vaikkapa
Pitkään kukkivia ja huonoja kesäsäitä sietäviä kesäkukkia on yllättävän paljon. Vielä ehdit hankkia siemenet taimikasvatusta varten! Taimia saa ostaa valmiinakin, mutta harvinaisempia lajeja voi joutua kyselemään monelta taimimyyjältä.
Tulppaaneilla on villi menneisyys vuoristoissa ja satojen vuosien yhteiselo ihmisten kanssa. Tulppaanien kaikki historia ei kuitenkaan ole mahdottoman vanhaa.
Vanhat perinnepelargonit ovat viime vuosina muistuneet taas yhä useamman kasviharrastajan mieleen. Museopuutarhuri Pasi Hurtén pelasti yhden niistä jo 2000-luvun alussa kotiseudultaan Paraisilta.
Kevättalvi on hyvää aikaa pohtia tulevan kesän istutussuunnitelmia. Millaiset kasvit ilahduttaisivat sekä pölyttäjähyönteisiä että kukkiin mieltyneitä puutarhureja?
Huonekasvit houkuttelevat vehreydellään aina talvikuukausina, jolloin ei ole mahdollista nauttia luonnon vihreydestä ulkona. Jos kodissa on lemmikkieläimiä, se rajoittaa osaltaan sisustamista viherkasvein.
Sinikukkaiset valeunikot ihastuttavat puutarhassa ja ovat viihtyessään luotettavia perennoja. Viileähkö kesämme ja luonnostaan hapan maaperämme sopivat valeunikoille hyvin. Pieni oikuttelukin sallitaan näille pihan kaunottarille.
Parhaan kokemuksen tarjoamiseksi käytämme teknologioita, kuten evästeitä, tallentaaksemme ja/tai käyttääksemme laitetietoja. Näiden tekniikoiden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden käsitellä tietoja, kuten selauskäyttäytymistä tai yksilöllisiä tunnuksia tällä sivustolla. Suostumuksen jättäminen tai peruuttaminen voi vaikuttaa haitallisesti tiettyihin ominaisuuksiin ja toimintoihin.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Tekninen tallennus tai pääsy on ehdottoman välttämätön oikeutettua tarkoitusta varten, joka mahdollistaa tietyn tilaajan tai käyttäjän nimenomaisesti pyytämän palvelun käytön, tai yksinomaan viestinnän välittämiseksi sähköisen viestintäverkon kautta.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Tilastot
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Teknistä tallennustilaa tai pääsyä tarvitaan käyttäjäprofiilien luomiseen mainosten lähettämistä varten tai käyttäjän seuraamiseksi verkkosivustolla tai useilla verkkosivustoilla vastaavia markkinointitarkoituksia varten.
