Henkeäsalpaava The Lost Gardens of Heligan on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. Puutarha on Eden Projectin luojan Tim Smitin ensimmäinen taidonnäyte. Se on valtavalla työmäärällä upeasti entisöity, lähes sadan hehtaarin laajuinen puutarhakokonaisuus.
The Lost Gardens of Heligan sijaitsee Cornwallin kreivikunnassa lähellä idyllistä Mevagisseyn kalastajakylää, eikä Edeniin ole sieltä matkaa kuin kymmenisen kilometriä. Alue koostuu useasta toisistaan poikkeavasta puutarhasta, joista ehkä mykistävimpiä ovat kukkatarha, suojaisaan laaksoon perustettu viidakko sekä valtavat alppiruusut, jotka ovat vuosikymmenten saatossa kasvaneet suorastaan alppiruusumetsäksi.
The Lost Gardens of Heligania pidetään edelleen yhtenä Englannin salaperäisimmistä puutarhoista. Tähän toteamukseen on puutarhassa käytyään helppo yhtyä, mutta ymmärtääkseen nykytilan kannattaa tutustua paikan pitkälle ulottuvaan historiaan.
Heliganin tila oli Tremayne-suvun hallussa yli 400 vuotta. Vuosien 1770 ja 1914 välillä neljä sukupolvea loi kukoistavan, lähes omavaraisen yhteisön, mutta jälkipolvia ajatellen heidän huomattavin saavutuksensa liittyy kuitenkin puutarha-asioihin. Puutarhan kukoistus ajoittuu vuosiin ennen ensimmäistä maailmansotaa, silloin Heliganissa työskenteli 22 puutarhuria. Sota vaati veronsa: vain kahdeksan puutarhuria palasi kotiin, ja vuodesta 1916 lähtien he koettivat hoitaa valtavaa puutarhaa parhaansa mukaan. Uurastuksesta huolimatta puutarha alkoi vähitellen rappeutua. Silloinen, jo aiemmin Italiaan ihastunut ja italialaisista puutarhoista inspiroitunut kartanonherra Jack Tremayne päätti muuttaa pois Heliganista. Tämä tapahtui 1920-luvulla, jolloin hän hankki pysyvän kodin Italiasta.
Kartano oli lähes koko 1900-luvun vuokrattuna, muun muassa Yhdysvaltain armeijalle toisen maailmansodan aikana. 1970-luvulla kartano muutettiin huoneistoiksi, jotka myytiin ilman puutarhaa. Tätä taustaa vasten voi ymmärtää paremmin, miksi puutarha laiminlyötiin ja sen annettiin menettää loistonsa, rapistua täysin ja vaipua unohduksiin.
Lapsettomana kuolleen Jack Tremaynen jälkeen Heliganin kartanon otti haltuunsa säätiö, joka koostui useasta Tremaynen suvun jäsenestä. Yksi heistä oli Jack Willis, joka asui alueella ja otti vastuun ränsistyneen puutarhan dokumentoinnista.
Sattuma vei Tim Smitin Heliganin maille ensi kerran keväällä 1990, vain muutama viikko suuren myrskyn jälkeen, joka oli raivoten tehnyt tuhojaan koko Lounais-Englannissa. Tuolloin hän tapasi Jack Willisin, joka esitteli lohduttomasti ränsistyneen perintönsä. Tapaaminen oli monella tapaa ratkaiseva, sillä Tim jäi Heliganin puutarhan raunioiden pauloihin heti. Hän paloi innosta selvittää puutarhaa koskevan tarinan, Heliganin pitkän historian tapahtumat ja syyt siihen, miksi paikka oli lopulta päässyt rapistumaan.
Tästä alkoi Heliganin nousukausi. Sanojen mestarina Tim keksi pian projektilleen nimen The Lost Gardens eli Kadonneet puutarhat. Nimi oli markkinoinninkin kannalta mitä osuvin, sillä se herättää mielikuvan salaisista ja unohdetuista puutarhoista, jotka on jälleen löydetty ja entisöity.
Tim Smit ja joukko asiaan vihkiytyneitä harrastajia päättivät palauttaa Heliganin puutarhat entiseen loistoonsa ja vuokrata ne Tremaynen suvulta. 25 viime vuoden aikana Heliganin puutarhoja onkin restauroitu ja ne ovat olleet tutkimuksen kohteena. Restaurointityö on palkittu, eikä pidä unohtaa, että samanaikaisesti alueella on tehty jännittäviä löytöretkiä unohdetun puutarhan menneeseen loistoon.
Olin mielissäni, että ennen kierrokselle lähtöä olin tutustunut Heliganin tarinaan, sillä jo kierroksen alussa ymmärsin tulleeni paikkaan, jonka ainutlaatuisuus ei avaudu kävijälle ilman tietoa paikan historiasta. Puutarhan menneisyys todellakin kulkee koko ajan mukana, sen tuntee iholla asti. Ensimmäisenä koin sen vahvasti valtavan kokoisten alppiruusujen alla, alppiruusumetsikössä. Siellä otin nöyränä vastaan pensaiden välittämän historian aina vuoteen 1851, jolloin kokoelma istutettiin John Tremaynen toimesta.
Jatkoin matkaa kokemuksesta liikuttuneena. Polkujen vierustoilla suurissa ryhmissä hortensiat (Hydrangea) kukkivat upeasti, niiden vaaleanpunaiset ja -siniset sekä violetinsävyiset, raskaat kukkatertut saivat minunlaiseni vannoutuneen hortensian ystävän lähes hurmiolliseen tilaan. Tätä mahtavaa kukkaloistoa ihaillen saavuin seuraavaan, tunnelmaltaan toisenlaiseen puutarhaan.
Pohjoisen Huvimajan (Northern Summerhouse) rakennutti Henry Hawkins Tremayne 1700-luvun lopussa. Rakennuskivet huvimajaan saatiin sopivasti kukkatarhan muurin ylijäämätiilistä. Huvimaja on luultavasti ensimmäinen rakennelma Heliganin puutarhassa. Kun Huvimajan ja sen puutarhan entisöintityöt aloitettiin 1990, huomattiin, että alkuperäinen mukulakivikiveys oli säilynyt ehjänä, mutta puutarhan itäinen sivu oli yksinkertaisesti vain ”kadonnut”. Syynä tähän oli aikoinaan alueen ympärille istutettu laakeripensasaidanne (Laurus nobilis), joka oli leikkaamattomana päässyt rehottamaan niin runsaaksi, että rakennus oli jäänyt sen peittoon.
Vaikka puutarhan kivimuurit, portit, vesilähde ja allas ovat uusia luomuksia, voi huvimajassa aistia menneen ajan tunnelman. Kivetty terassi Huvimajan edessä on selkeä alusta ruukkuistutuksille, ja kesäkuumallakin kivetyn alueen tunnelma raikastuu suihkulähteen vilvoittavasta lorinasta. Pensasaidanteeseen tehdyn madalluksen kohdalta voi kirkkaalla säällä nauttia raikkaasta rannikkonäköalasta.
Uusiseelantilaisten havupuiden toisella puolella lehvistön läpi näkyvä, nurmen yläpäässä sijaitseva, varhaiselta viktoriaaniselta ajalta oleva muuri on mehiläisten valtakunta. Sinne on rakennettu kahteen riviin neljätoista aukkoa ohraolkisille mehiläispesille. Vuonna 1990 mehiläismuurin entisöintitöiden aikana koettiin taianomainen hetki, kun vanha keittiöpuutarhaan johtava ovi löydettiin syvälle kasvillisuuteen hautautuneena. Mehiläiset sijaitsevat lähellä Tuotantopuutarhaa (Productive Garden), mikä takaa onnistuneen pölytyksen hyötykasveille, ja yhtä lailla saadaan raaka-aineet viktoriaanisiin vaha- ja hunajatuotteisiin.
Jack Tremaynen viehtymys Italiaan sai hänet rakennuttamaan italialaisen puutarhan Heliganiin vuonna 1906. Astuessani puutarhaan sen tunnelma vei menneeseen aikaan ja saatoin kuvitella Jack Tremaynen istumassa italialaisen puutarhansa katoksen alla ihailemassa aikaansaannostaan ja haaveilemassa muutosta unelmiensa maahan.
Keskeisellä paikalla on vesiallas, jossa vettä valuttava enkelipatsas on pysähdyttävä katseenvangitsija. Suorakulmaista allasta kiertää liuskekivilaatoitus, joka puolestaan jäsentää oivallisesti ympärillä kukoistavat istutusalueet. Massiiviset ruukkuistutukset sekä palmut ovat selkeitä elementtejä puutarhan tunnelman vahvistamisessa.
Kukkatarhaan (Flower Garden) suunnistaessani en osannut kuvitella mitään niin suurta, mikä avautui silmieni eteen, kun astuin muurissa olevasta vaatimattomasta ovesta sisään. Kukkatarha on sananmukaisesti kukkatarha. Pitkät kesäkukkarivistöt kulkevat vieri vieressä ja alueita jakavilla, muotoon leikatuilla puksipuilla on tehty selkeitä kokonaisuuksia. Siellä viihtyvät omilla sektoreillaan myös ruusut ja daaliat. Tarhan keskellä oleva vesiaihe käytävineen tuo tarvittavan ”tyhjän” tilan. Vaikka kukkaloisto on mahtava, tunnelma ei ole levoton.
Muurit kukkatarhan ympärillä ovat vaikuttavat ja antavat taustan kasvillisuudelle. Tämän satumaisen tilan raivasi vapaaehtoisjärjestö BTCV vuonna 1992. Lasihuoneiden toiminnot, allas, käytävät ja puksipuiden reunuspenkit entisöitiin vuoden 1994 aikana, ja kasvualustaa parannettiin uudelleen istutuksia varten 1995. Muurien sisällä ainoana alkuperäisenä kasvina säästyi aitoviikuna (Ficus carica) 'Brown Turkey'.
Kukkatarha on kaiken muun hyvän lisäksi mehiläisten ja perhosten paratiisi, sillä mahtavat kesäkukkaistutukset houkuttelevat vahvoilla tuoksuillaan hyönteisiä valtavin määrin. Pää täynnä kauneutta jätän kukkatarhan taakseni ja astun aurinkokellopuutarhaan, jossa muurin vieruspenkit ovat rehevinä perennoista, pensaista ja köynnöksistä.
Heliganin kartanosta etelään sijaitsee Viidakko (Jungle). Se tarjoaa lähes kolmen ja puolen hehtaarin verran eksoottista seikkailua jyrkkäreunaisessa laaksossa, jossa on kolme lampea ja niitä yhdistävä puro. Nautinnollisen lämmin mikroilmasto on kesällä useita asteita lämpimämpi kuin Heliganin Pohjoisessa puutarhassa (Northern Garden), mikä on mahdollistanut herkkien kasvien menestymisen. 130 vuoden ajan Viidakko on ollut omistajilleen inspiroiva paikka, jossa voi kokeilla ympäri maailmaa hankittuja eksoottisia kasvilajeja.
Kasvikokoelma käsittää muun muassa Amerikoista tuotuja havuja, palmuja ja bambuja Aasiasta sekä puusaniaisia (Dicksonia antarctica) Australiasta yhtä lailla kuin pienempiä kasveja ja kokoelman historiallisia, aiemmin nimettyjä alppiruusuja ja kamelioita. Viidakko on sadunomainen paikka riippusiltoineen ja lampineen. Vaikka polut kulkevat laakson jyrkkiä seinämiä pitkin, ei kaikelta näkemältään ehdi surkutella väsyneitä jalkojaan. Lammet ja runsaat vehreät kasvit lehtimuotoineen ovat silmiä hivelevän kauniisti asettuneet paikoilleen. Uskomatonta, mutta jokaisella kasvilla tuntuu olevan oma selkeä tarkoituksensa tuossa runsauden laaksossa.
Reitin loppupäässä valtava kukkaniitty, hanhet, kanat, lehmät laitumella sekä rento possu poterossaan kruunasivat täydellisen päivän The Lost Gardens of Heliganissa. Olin kaikesta näkemästäni inspiroitunut ja uskon saaneeni kotiin tuomisiksi jotakin omaan puutarhaan sovellettavaa.
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Nurmes tunnetaan ehkä parhaiten paikkana, joka on kaukana kaikesta. Pohjois-Karjalan avarat vaaramaisemat ympäröivät Pielisen pohjoiskärkeä. Jylhältä niemeltä keskeltä erämaata löytyy hieno empirepuukaupunki.
Puutarhasta nautitaan kaikilla aisteilla. Katse kiertää näkymissä, korva nauttii lintujen laulusta ja nenä nuuskii kukkien tuoksua. Syötävät kasvit kutkuttavat makuhermoja ja käsi koskettaa koristeheiniä tai puun runkoa. Vaisto lukee kasvien maailmasta, mitä tuleman pitää.
Puutarhan kasvit antavat runsaasti aistikokemuksia, ja niiden hoitotyöt ovat parhaimmillaan terapoivaa hyötyliikuntaa. Sopivien kasvien valintaan kannattaa paneutua huolella.
Oma PIHA -lehden järjestämässä Suomen Paras Piha -kilpailussa finaaliin valittiin kirkkonummelaisten Kärkien piha. Pihassa on runsas kukinta keväästä syksyyn ja muodoltaan erikoisia puita. Metalliset eläinhahmot ihastuttavat vierailijaa.
Kun saven kanssa pääsee sinuiksi, voi tuloksena olla alati kukkiva piha. Yksi tällainen värittää maalaismaisemaa Keski-Suomessa.
Postimerkkipihaan mahtuu omaa ruuantuotantoa, itse kasvatettuja perennoja, komposti ja tilava terassi. Kasvit saavat mielellään olla sekä kauniita että syötäviä.
Moni tuntee benediktiinien hengellisen perinnön, mutta harva tietää, kuinka syvästi nämä munkit vaikuttivat Euroopan maatalouteen ja työn tekemiseen.
Rousayn tuulisella saarella on yllättävän vehreä puutarha ja jopa pieni metsä, kun muualla Orkneyn saariryhmässä ei juuri puita näe. Trumland House on pieni viktoriaaninen helmi.
Kerrostalon pihapiiri Kuopiossa on Liisa Majurisen 30 vuoden elämäntyö. Pihan kukkaloisto ilahduttaa talon muitakin asukkaita ja heidän vieraitaan.
