Vanhaan pihaan sopii sora. Betonitiilet olisivat aivan liian säntillisiä. Vain luonnonkivet ja –materiaalit kelpaavat, sillä niiden pinta ja muodot ovat tarpeeksi eläviä täydentämään ajan patinoimaa pihamaata.
Vanhaa sorapintaa ei ole rakennettu nykyaikaisin menetelmin, suodatinkankaineen kaikkineen. Rikkaruohoja pitää poistaa säännöllisesti, mutta yllättävän harvalla kitkemisellä pärjää. Kerran kuussa riittää, kun rapsuttaa raudalla käytävän ja oleskelualueen sorapinnat huolellisesti reunoja myöten ja haravoi irronneet rikkakasvit pois.
Haravoimalla sorapinta saa arvokkaan, hoidetun ilmeen. Muistan joskus 18-vuotiaana kävelleeni Lontoon paremmalla omakotialueella katsellen, kuinka puutarhuri haravoi siistit raidat etupihan soraan iltahämärissä. ”Siinäpä unelma-ammatti”, tuumin. Tekemisen rauha ja siististä jäljestä nauttiminen huokuivat puutarhurista.
Tekemisen rauha, mahdollisuus vaipua omiin ajatuksiin hitaan rytmikkään kuopsutuksen ja haravoinnin tahtiin on ylellisyyttä. Ei ihme, että zen-munkit pitävät hyvää huolta sorapuutarhoistaan. Soran haravointi käy mietiskelyhetkestä.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Amaryllis eli ritarinkukka on kiitollinen kasvatettava. Postipakettina saapui muhkea sipuli (Hippeastrum ”Merengue”), joka istutettiin soraan isoäidin vanhaan ruukkuun. Soran pintaa koristaa muutama kaunis ulkosaariston rannoilta kerätty kivi. Vettä on koko ajan annettu niin vähän kuin mahdollista, vain loraus kerran viikossa, sillä ruukun pohjassa ei ole reikää liian veden valua pois. Kului vain hetki, kun sipulista
Onpa kaunista! Aivan kuin postikortissa! Nyt vasta huomaa, kuinka paljon on kaivannut talvea ja talvisia näkymiä. Kevyttä pakkaslunta on satanut reilusti, ja se on peittänyt maan, kertynyt perennanvarsille ja takertunut puitten oksille. Ei ole ollut tuultakaan varistelemassa lumia alas. Pakkaspäivän taivas laskee lumelle sinisiä varjojaan, ja aurinko kipristää kalpean keltaisia sädekimppujaan puiden oksien lomasta. Tekisi
Kukka-asetelmien ei tarvitse aina olla runsaita ja näyttäviä. Joskus riittää yksittäinen kukkiva oksa pienessä maljakossa. Tai vesilasissa, lasisessa hillopurkissa, vaikkapa teekupissa. Kun katselee ympärilleen, alkaa maljakoitakin löytyä! Ja kukkia: olkoon se sitten tarkoituksella valittu tai sattumalta jostakin ylitse jäänyt. Näitä pieni asetelmia voikin sitten sijoittaa sinne tänne, ikkunalaudoille, sivupöydälle, eteiseen, työpisteeseen, kylpyhuoneeseen peilin viereen –
Yrtit ja hyvä viini kuuluvat yhteen, joten on hauska idea perustaa yrttimaa viinitynnyriin. Tuoreet yrtit keittiön oven lähellä ovat ylellisyyttä ruoanlaittajalle ja myös ihanaa silmänruokaa. Yrttien lisäksi tynnyriin voi istuttaa ja kylvää syötäviä kukkia, esimerkiksi orvokkeja ja kehäkukkia. Yrttien taimet voidaan istuttaa ulos, kun pakkasyöt ovat ohi, yleensä kesäkuun alkupuolella. Toisaalta näin pieni viljelmä voidaan helposti suojatakin, jos lämpömittarin
