Siirry sisältöön

Majalis tarkoittaa toukokuussa kukkivaa. Keskiajalla muun muassa Ranskassa toukokuuta pidettiin kihlajaisten kuukautena ja rakkaan ovelle vietiin kielokimppu. Kielo on siellä myös vappukukka. Suomessa kukinta ajoittuu sään ja kasvuvyöhykkeen mukaan toukokuun lopulle tai kesäkuun alkupuoliskolle. Kielon nimipäivää vietetään 14.6. 

Kielo valittiin yleisöäänestyksellä Suomen kansalliskukaksi itsenäistymisen 50. juhlavuotena 1967. Valinta ei ole lainkaan ihme, sillä tämä luonnonkasvi sopii täydellisesti kuvastamaan kansallista identiteettiämme. Kielo ei pröystäile vaan on vaatimaton ja sitkeä ja jatkaa sinnikästä kulkuaan puolivarjoisan metsän siimeksessä. 

1800-luvun lopulta lähtien kielo on ollut myös joulukukka. Juurakot nostetaan syyskuussa viileään varastoon (huomaa, että luonnosta kaivamiseen tarvitaan maanomistajan lupa). Juurakoissa näkyvät tylppäkärkiset silmut ovat niitä, joista kasvaa kukkia. Kylmässä säilytetyt juurakot upotetaan marraskuussa lämpimään kylpyyn usean tunnin ajaksi, minkä jälkeen ne hyödetään jouluksi kukkaan pimeässä ja lämpimässä paikassa. Ehkä tämä maamme kukkaissymboli tekee vielä paluun ekologisesti kotimaassa tuotetuksi joulukukaksi. 

Vaikka ruusuja on yleisesti pidetty romantiikan ja rakkauden kukkina, eivät sirot kielot kalpene niiden rinnalla. Muun muassa Ison-Britannian kuningatar Viktorian ja ikonisen näyttelijätär-ruhtinatar Grace Kellyn hääkimpussa nähtiin aikoinaan kieloja, sillä niiden on uskottu tuovan onnea rakkaudessa. 

Yhdistän kielot aina häihin, sillä joka vuosi kuulen tarinan siitä, kuinka vanhempani häitään edeltävänä yönä 3.6. olivat käyneet poimimassa Lahdessa kieloja juhlapaikalle koristukseksi. He keräsivät kukkia aina aamukolmeen asti. Se vahva tuoksumuisto on piirtynyt heidän mieliinsä hääpäivästä. Edelleenkin isä ja äiti ovat yhdessä 58 vuoden jälkeen, joten kuka tietää, ehkä kieloissa on salaperäistä taikaa. Nykyisin vanhempani saavat kerätä hääpäiväkielonsa minun pihaltani, sillä aikaisimmat nuput lämpimällä kasvupaikalla avautuvat juuri kesäkuun alussa. 

Kielot ovat parinkymmenen vuoden aikana levittäytyneet puolivarjoisen mäntymetsäni aluskasvillisuudeksi noin 50 neliömetrin alalle. Kielo leviää voimakkaasti melko pinnassa olevan, haarovan juurakkonsa avulla, joten sille tulee antaa oma tila kasvaa aluskasvina. Siistit, kirkkaanvihreät lehdet ovat kauniit heti keväällä. Ohi kulkiessa en voi vastustaa pienen kielokimpun keräämistä kasvihuoneen pöydälle.  

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *