Vesi on elintärkeää meille kaikille ja myös puutarhalle. Sitä ei saa olla liian vähän eikä liikaa eikä väärässä paikassa. Puutarhan pinnanmuodoilla ja rakenneratkaisulla voidaan vaikuttaa siihen, mihin vesi jää ja mistä se juoksee pois.
Hulevesi tarkoittaa sade- ja sulamisvesiä, jotka valuvat tontin kovilta pinnoilta eli katoilta, kiveyksiltä, betoni-alueilta ja asfaltista. Perinteisesti hulevedet on johdettu nopeasti pois puutarhasta, pois näkyviltä. Nykyisin suositellaan ja jopa vaaditaan, että vesi imeytetään omalle tontille tai sitä vähintäänkin viivytetään siellä. Kun mahdollisimman suuri osa vedestä jää lähelle paikkaa, johon se on satanut vetenä tai lumena, kuormitetaan vesistöjä vähemmän. Samalla saadaan entistä monimuotoisempi puutarha ja maisema. Älä siis päästä vesiä karkaamaan vaan varastoi, viivytä tai imeytä!
Lammikon, kosteikon tai jopa suon ei tarvitse olla ikävä asia vaan se voi olla avain monimuotoisen puutarhan luomiseen myös pienelle pihalle. Miltä kuulostaisi vaikkapa oma, muutaman neliömetrin kokoinen lakkasuo? Anna luonnon olla esikuvana puutarhallesi. Uusissa rakennusluvissa vaadittavan hulevesien viivyttämisen tai imeyttämisen omalla tontilla ei tarvitse olla ongelma vaan mahdollisuus.
Kasvupaikan ominaisuudet määräytyvät valon ja veden määrän sekä maalajin perusteella. Jos jokin paikka on liian märkä tietyille kasveille, voidaan istutusaluetta nostaa tekemällä kumpu. Kun vastaavasti halutaan saada kostean paikan kasvit viihtymään, muotoillaan kuoppa. Kuinka hyvin kosteus viipyy kuopassa, riippuu maalajista ja ympäröivän maaston muodosta. Jos maa on savista, on helppo saada vesi viipymään halutussa kohdassa. Mutta jos maa on vettä läpäisevää moreenia tai hiekkaa, täytyy kuopan pohjalle laittaa savea, kun perustetaan kosteikkoa puutarhaan.
Toisaalta on todella helppo toteuttaa huleveden imeyttäminen, jos maaperä on läpäisevää.
Sadepuutarha eli rain garden on rakennettu alue, johon hulevedet kerätään. Se voi olla luonnollisen näköinen, rakennetun näköinen tai siltä väliltä. Sadepuutarhassa kasvaa kosteikkokasveja, mutta siellä voi olla myös sepeliä tai muuta kivipintaa.
Sadepuutarhassa viihtyvät lukuisat rantakasvit, kuten siperiankurjenmiekka (Iris sibirica), keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus), sarjarimpi (Butomus umbellatus), niittykullero (Trollius europaeus), rantakukka (Lythrum salicaria), punalatva (Eupatorium) ja rentukka (Caltha palustris). Laajaan sadepuutarhaan voi istuttaa lisäksi kosteassa paikassa viihtyviä pensaita, kuten kanukoita (Cornus) ja pajuja (Salix). Sekä kanukoista että pajuista on saatavilla mielenkiintoisia uusia lajeja ja lajikkeita.
Sadepuutarhan esikuvana voi olla jopa suo. Saviseen maaperään keinosuon tekeminen onnistuu suhteellisen helposti. Kaiva halutun suuruinen ja muotoinen, noin 50 cm syvä kuoppa. Kuoppaan voi mainiosti johtaa ympäröivältä alueelta lisää kosteutta salaojaputken avulla. Täytä kuoppa luonnonturpeella ja istuta lakan ja karpalon taimia. Pinnalle voi laitaa kuorikatetta tai sammalta.
Isot ja pienet rajaojat halutaan usein putkittaa ja täyttää, jotta saataisiin isompi alue esimerkiksi nurmikolle ja oja pois maisemasta. Ojan ei kuitenkaan tarvitse olla ruma ryteikkö, vaan se voi olla kukoistava kostean paikan perennojen luonnollinen kasvupaikka.
Ojan pohjan ei tarvitse viettää tasaisesti poispäin tai olla joka kohdasta yhtä leveä. Ojan voi muotoilla siten, että sinne tänne jää pieni pato, jossa vesi viipyy kasvien, pikkueläinten ja lintujen ilona.
Samoin voi käyttää vesikourua mielenkiintoisena ja kauniina elementtinä kiveyksen reunalla tai sen halki eikä aina vain ikävänä rumiluksena syöksytorven alla. Sateisena päivänä on hauska seurata veden matkaa syöksytorvesta sadepuutarhaan asti. Jos tontilla on korkeuseroja, voidaan vedet ohjata jopa niin, että syntyy pieni vesiputous sadesäällä.
Jos sadepuutarhan tekeminen tontille ei ole mahdollista, voi rakentaa kivipesän tai asentaa tehdasvalmisteisen viivytysjärjestelmän maan alle.
Kivipesä on maan alla oleva ”kivikasa”, johon laitetaan karkeaa sepeliä tai muita kiviä. Kivipesä voi sijaita esimerkiksi kivituhkapinnan tai kiveyksen alla tai nurmikon ja kuivan paikan kasvien istutusalueen alla. Kivien päälle on asennettava suodatinkangas, jotta kivipesän raot eivät täyty mullalla tai muulla hienojakoisella aineksella.
Yksinkertaisin tapa varastoida taivaalta tullut vesi kasteluvedeksi on sijoittaa tynnyreitä talon syöksytorvien alle. Sieltä saa sitten kätevästi otettua vettä kastelukannulla. Katolta tulleen veden ja muun huleveden voi varastoida myös kaivoon maan alle, jolloin ilmaista kasteluvettä on helposti saatavilla.
Syöksytorvien alla olevista kaivoista ja kiveyksen hulevesikaivoista johdetaan vedet kaivoon, johon sijoitetaan uppopumppu. Kaivoon, kuten kaikkiin muihinkin vesivarasto- ja imetysrakennelmiin, on tehtävä ylivuotoputki tai muu vuotoreitti ojaan tai kunnalliseen järjestelmään, jotta ylimääräiset vedet eivät aiheuta ongelmia. Rakennusten pysyminen kuivina on aina tärkein asia. Ylivuotoputkella varustettu kaivo on samalla eräänlainen huleveden viivytysjärjestelmä.
Kastelukaivo voidaan rakentaa muovisista tai betonisista kaivo-osista tai hankitaan valmis kastelukaivokokonaisuus. Tämä koostuu kolmen tai viiden kuutiometrin (3000 tai 5000 litran) betonisesta säiliöstä, jossa ovat valmiina pumppu, liittimet vesiputkelle sekä ylivuotoputki. Jos kaivo täyttyy, virtaavat ylimääräiset vedet haluttuun kohtaan eli joko tontilla olevaan imeytysalueeseen, ojaan tai paikalliseen hulevesijärjestelmään.
Asfaltoidulta tai laatoitetulta pihalta tulee enemmän hulevettä kuin sora- tai kivituhkapintaiselta pihalta, jossa suurin osa sadevedestä imeytyy heti paikan päällä. Tämän takia on kehitetty läpäisevä asfaltti ja läpäisevät betonikivet eli hulekivet, joiden rakenne päästää veden läpi.
Kiveys tai laatoitus päästää enemmän vettä läpi, jos saumat ovat leveitä. Tätä varten on olemassa niin kutsuttuja ruohokiviä, joiden saumat voivat olla joko hiekkaa, kivituhkaa tai ruohoa.
Intresset för trädgård och växter har följt mig genom livet. Jag kan fortfarande på samma sätt som ett barn fascineras av de små detaljerna i en blomma. I mitt jobb som landskapsplanerare är helheten och de små detaljerna lika viktiga. I min trädgård har jag både prydnads- och nyttoväxter. Många är gamla traditionella växter som har en historia att berätta. Andra är nyheter som jag testar för att se om de är användbara i mina planer och texter. Förutom trädgård som både är mitt yrke och min hobby seglar jag med familjen och tränar agility och rallylydnad med mina hundar.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Pintavedet, ojat ja märät kuopat on pitkään haluttu saada pois maisemasta ja puutarhasta. On ajateltu, että kosteat paikat ovat rumia, vaarallisia ja epämääräisten eliöiden pesiä. Viime aikoina vesiasioita on alettu miettiä eri kantilta.
Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
Ensimmäisten uusien lehtien ilmaantuminen on merkki, että huonekasvi on päättänyt talvilevon. On keväthuollon aika. Paras piristysruiske uuteen kasvuun on mullanvaihto. Nyt on oikea hetki aloittaa myös huonekasvien lannoitus. Huonekasvien keväthuolto aloitetaan puhdistamalla kasvien lehdet pölystä. Kiiltäväpintaiset lehdet pyyhitään kostealla rätillä tai kasvit viedään pesuhuoneeseen ja suihkutetaan kauttaaltaan haalealla vedellä. Nukkapintaiset lehdet puhdistetaan mikrokuituliinalla tai pölyhuiskulla.
Pullossa istutus saa uuden muodon. Siitä kasvaa pieni trooppinen sademetsä, joka ei kaipaa edes hoitoa.
