Hehkuva syksy syntyy sään vaikutuksesta, puutarhuri ei voi hallita kaikkea. Kannattaa silti yrittää!
Suurimman vaikutuksen tekevät punaisina loistavat puut. Suuret puut suojaavat puutarhan ja tuovat yksityisyyttä pihalle. Jos tontille ei mahdu puita, kokeile suuria pensaita.
Mainioita ja kestäviä ovat niin kotipihlaja kuin muutkin pihlajat, esimerkiksi helmipihlaja. Sen marjat ovat valkoiset ja siroista lehdistä tulee syksyllä tummanpunaiset – hieno yhdistelmä. Helmipihlaja sopii pieneenkin pihaan, sillä se kasvaa korkeintaan kolmemetriseksi pensaaksi. Luonnostaan helmipihlaja kasvaa monirunkoisena, mutta runkoja voidaan karsia ja jättää yksi kasvamaan, jolloin muodosta saadaan puumainen.
Sorvarinpensaiden syysväri on pensaista komeimpia. Joistakin sorvarinpensaista kasvaa suuria ja näyttäviä pensaita. Sorvarinpensas onkin pieneen pihaan sopiva pihapuu.
Kirsikkasorvarinpensas kasvaa jopa nelimetriseksi, jos kasvupaikka on sopivan multava. Suuret lehdet ja kaartuvat oksat tuottavat samantyyppisen siimeksen kuin pähkinäpensas (Corylus avellana), mutta siinä missä pähkinällä on lämpimänkeltainen syysväri, on kirsikkasorvarinpensas vaaleanpunainen, aurinkoisella paikalla jopa kirkkaan ruusunpunainen, erittäin näyttävä. Sen pitäisi kestää talvet III-vyöhykkeelle saakka.
Hehkuvan punaisen syysvärin kehittää myös pallesorvarinpensas, jolla on leveänpyöreä kasvutapa. Pensas kasvaa enintään parimetriseksi ja yhtä leveäksi. Euroopansorvarinpensaan (Euonymus europaeus) syysväri on hitusen vaatimattomampi, ja se kestää hieman pohjoisempana.
Sorvarinpensailla on koristeelliset hedelmät. Ne ovat kuin kukkia: nuokkuvat, vahvan pinkit siemenkodat avautuvat paljastaen oranssit siemenet. Sorvarinpensaat soveltuvat leveän kasvutapansa vuoksi suuren tontin reunoille aidanteeksi yhdessä muiden pensaiden kanssa, jolloin lopputulos on luonnollisin. Kukinta ei ole näyttävä, mutta syksyn tullen sorvarinpensaat näkyvät toisten pensaiden seasta iloisina väripilkkuina.
Puut ovat syyspuutarhan kuninkaita, sillä suuri lehtimassa tekee valtavan vaikutuksen vaihtaessaan väriä. Yksi suuri metsävaahtera saattaa hallita koko pihan värimaailmaa. Kun lehtipuiden lomassa on havupuita, syntyy vaihtelua – havupuiden tumma olemus tuntuu vain korostavan esimerkiksi koivujen kullanväriä. Puiden vaihtelevat muodot ja se, miten ne asettuvat lomittain täyttämään tilan, on kiehtovaa seurattavaa, ja oikeastaan syksyllä puut ovatkin kauneimmillaan monenkirjavana mosaiikkina. Se lyhyt hetki, jolloin värikkäitä lehtiä on sekä maassa että puussa, on ulkoilun arvoinen vaikka tihkusateellakin.
Väitetään, että happamassa maassa ruska olisi punaisempi ja emäksisessä keltaisempi, mutta tästä ei liene tarkempaa tutkimustietoa ainakaan Suomesta. Voi myös olla, että maaperä vaikuttaa vain joihinkin kasveihin.
Ruskan väri riippuu eniten menneen kesän auringon ja sateen määrästä sekä syksyn lämpötiloista, kuten äkillisestä kylmästä jaksosta. Säähän ei voi vaikuttaa, mutta jotkin kasvit onnistuvat aina kehittämään kauniin ruskan: vaahterat, koivut, kirsikat ja monet heidet. Perinteisessä hapankirsikassa on kaunis syysväri oranssinpunaisen sävyissä.
Pilvikirsikka on mainion muotoinen puu ahtaallekin paikalle, sillä latvus on ilmava ja kapeahkon kartiomainen. Pilvikirsikka soveltuu esimerkiksi tontin tienpuoleiselle reunalle, sillä se ei kasvata hankalan pitkiä oksia tien ylle. Keväällä puu kukkii valkoisena hattarana, ja syysväri on komean punainen. Se on kestävä Pohjois-Karjalaa myöten, keväällä ihastelin sitä Nurmeksessa. Pilvikirsikkaa kannattaa istuttaa laajemminkin Suomen pihoihin!
Suurikokoisiksi kasvavat villiviinit loistavat yhtä punaisina joka vuosi, oli sää mikä tahansa. Ne kiinnittyvät alustaansa, osa imukuppimaisilla kiinnikkeillä, osa kierteisillä pikku kärhillä. Luonnossa villiviinit kasvavat maanpeittokasveina, jotka kiipeilevät puiden rungoille, ja tätä kasvutapaa voisi hyödyntää ainakin suurissa puutarhoissa. Villiviini on erinomainen maansitojakasvi jyrkkään rinteeseen, josta maa pyrkii valumaan alas. Se pärjää jopa raskaassa savimaassa.
Moni maanpeittokasveista on erinomainen ruskakasvi. Värikkäimpiä ovat matalat kurjenpolvet, tosin korkeampiinkin lajeihin tulee hienoja, vaaleanpunaisia lehtiä. Verikurjenpolvi punastuu aurinkoisella paikalla leiskuvaksi. Tuoksukurjenpolven lehdistä osa punastuu, osa pysyy vihreinä, jolloin kasvi on yhtä värikäs kuin alkukesällä kukkiessaan.
Varjohiipoilla on suloiset mutta lähes huomaamattoman pienet kukat. Sen sijaan lehtien koristeellisuus ja maanpeittokyky jopa kuivassa varjossa on kiitettävä. Keväällä monien lajien lehdissä on kaunista punerrusta, syksyllä niistä tulee viinin- ja korallinpunaisia. Varjohiipat leviävät juuristollaan hitaasti tai kohtalaisesti, kasvualustan kosteudesta riippuen, ja muodostavat mattoa, josta ei mahdu monikaan rikkakasvi tunkeutumaan läpi. Jopa vuohenputkella on vaikeuksia pärjätä varjohiipalle. Varjohiipat lienevät talvenkestäviä koko maassa.
Suuri kiitos syksyn väriloistosta kuuluu marjoille. Kirkkaanpunaiset ruusunkiulukat ja pihlajanmarjat sekä koristeomenapuiden pienet tummanpunaiset hedelmät tuottavat silmäniloa sekä ruokaa – lintujen lisäksi ihmisille. Lähiruokatrendi on tervetullut siksikin, että se avaa silmät lähiympäristömme antimien suhteen: elämme varsinaisessa ruoka-aitassa! Pihlajan- ja ruusunmarjat ovat täynnä ravintoaineita ja niistä tehty hillo on herkkujen herkkua. Myös koristeomenan hedelmät ovat syötäviä, vaikka ovatkin pieniä.
Kelta- ja vaaleanpunamarjaiset pihlajat tuovat syyspihaan vaihtelua. Keltamarjaisista pihlajista tunnetuimpia lienee sitruunapihlaja (Sorbus ’Joseph Rock’) ja vaaleanpunamarjaisista arnoldinpihlaja ’Kirsten Pink’ (S. × arnoldiana) sekä punahelmipihlaja (S. vilmorinii).
Pienemmistä pensaista upeaa marjasatoa tuottavat happomarjat, tuhkapensaat ja monet ruusut. Monilla villiruusuilla, kuten orjanruusulla (Rosa dumalis), on kirkkaanpunaiset, puikulaiset kiulukat, kurttu- ja tarhakurtturuusuilla taas paksut ja näyttävät marjat. Tarhakurtturuusut myös saattavat kukkia edelleen lehtien saadessa ruskavärin.
Ruskapuutarha suunnitellaan tutkimalla nousevan tai laskevan auringon valon tuloa puutarhaan ruska-aikana. Kasvit istutetaan niin, että niitä voidaan ihailla joko vasta- tai sivuvalossa, mutta myös suoraan kohti tulevat matalat syksyn valonsäteet sytyttävät ruskavärit eloon etenkin tummaa taustaa, kuten havupuumetsää, vasten.
Syysväri-istutukseen valitaan kasveja, jotka saattavat olla huomaamattomia muuhun aikaan vuodesta ja vasta syksyn tullen nousevat parrasvaloihin. Kerroksellisuus eli puut tai korkeat pensaat, niiden alla matalammat pensaat ja korkeat perennat ja alimpana maanpeittokasvit ja matalat varvut tuottavat luonnollisimman ja täyteläisimmän lopputuloksen. Istuta rohkeasti jotakin korkeaa myös etualalle.
Lopuksi joukkoon lisätään sipulikukkia. Tuoksukurjenpolven muodostamasta matosta nousevat syysmyrkkyliljat (Colchicum autumnale) ja syyssahramit (Crocus speciosus) ovat komea näky. Ne kukkivat jo muutama viikko istuttamisen jälkeen.
Opiskelin puutarhasuunnittelijaksi ja maisema-arkkitehdiksi, mutta veri veti kirjoittamisen pariin. Asun enimmäkseen Korppoossa, jossa kunnostan vanhaa talonrötisköä ja sen lähes umpeenkasvanutta pihaa hitaasti, rauhassa, kiinnostuksella paikan menneisyyttä kohtaan. Harrastan verkkaista löytöretkeilyä ja kasvien keräilyä; hurahduksen kohteina ovat ainakin varjohiipat, narsissit, vuokot ja koiranhampaat. Vastapainoksi kaupungissa käydessäni olen parvekepuutarhuri.
Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.
Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen.
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.
Puihin ja pensaisiin jäävät marjat erottuvat syyspuutarhassa lehtien varistua. Väripilkkuja talveen valmistautuvassa pihapiirissä löytyy muun muassa ruusujen, koristeomenien, aronioiden ja happomarjojen oksilta.
Kevät valmistellaan nyt! Syksyllä istutetuista kukkasipuleista saadaan väri-iloa maaliskuulta keskikesään. Sipulien maahan upottaminen sopii myös kärsimättömälle, sillä syyssahramit ja syysmyrkkyliljat kukkivat pian istuttamisen jälkeen.
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Omenapuusta tulee vuosien saatossa pihapiirin keskipiste. Kevätkesällä unelmien pihapuu on täynnä valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia, pörriäisten surinaa ja lupausta maukkaasta sadosta. Hedelmät kypsyvät lajikkeen mukaan loppukesällä tai syksyllä.
PR-Taimistolta on turha hakea tavallisia metsäkuusen taimia. Jos sen sijaan osaa kysyä musta-, kulta- ja purppurakuusen yhdistelmää, niin sellainen löytyy.
Arboretum Mustila Kouvolan Elimäellä on kasvinystävän neljän vuodenajan klassikkoretkikohde.
Syksyn ruska muistuttaa meitä siitä, kuinka kaunista ja ohikiitävää on vaihtuvien vuodenaikojen kauneus. Osa puiden lehdistä on varissut ruskeina alas puista, mutta eritoten pensaat sekä hedelmäpuut ja luumarjat varastavat huomion lokakuisena päivänä.
Lähde käymään tämän värikkään kuvakavalkadin myötä raumalaisen Seminaarin koulupuutarhan kasvierikoisuuksien parissa!
Sipulikukkaostoksilla mietitään usein kukkien väriä ja kokoa. Keväällä herääville ja uutta sukupolvea valmisteleville pörriäisille tärkeintä on kuitenkin ravinto. Yhdet hyönteiset syövät mettä, toiset siitepölyä, kolmannet kantavat sitä toukkiensa ravinnoksi. Monta pientä kukkaa on aina parempi vaihtoehto kuin yksi suuri. Näyttävästä tulppaanista tai narsissista ei ole juuri muuta hyötyä hyönteisille kuin suoja keväiseltä sateelta.
Syksyn tulo ei tarkoita kukkaloiston loppumista, vaan kukintaa riittää jopa talveen asti. Lisäksi puutarhaan tuovat väriä puiden, pensaiden ja perennojen lehtien ruska.
