Elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden pakkaamiseen käytetään eniten muovia,mutta muovilaatu on merkitty vain neljäsosaan pakkauksista. Puutteellisetmerkinnät vaikeuttavat pakkausjätteen lajittelua ja kierrätystä.Pakkausmerkintöjä on tutkinut Pohjois-Savon ammattikorkeakoulussaympäristötekniikan insinööriksi valmistuva PIRJO RYTKÖNEN. Hän selvittiopinnäytetyönään pakkausmerkinnät lähes 4 400 pakkauksesta.
Pakkausmateriaalimerkintä puuttui kokonaan 39 prosentissa tutkituistapakkauksista. Muovimerkintä oli ainoastaan 25 prosentissa ja muitamerkintöjä alle 10 prosentissa pakkauksista. Merkinnät ovat myöstavalliselle kuluttajalle liian vaikeasti luettavia. Osassa oli myössellaisia pakkausmerkintöjä, joilla ei tällä hetkellä ole mitään merkitystäSuomessa. Tällainen merkintä on esimerkiksi vihreä Grünen Punkt -symboli.Samoin kierrätysmerkki ei varsinaisesti kerro pakkauksen hyötykäytöstä taikierrätettävyydestä mitään.
Pakkauksista raaka-ainetta tai energiaa
Rytkösen mukaan suurin osa kuluttajapakkauksissa käytetyistä materiaaleistaolisi hyödynnettävissä joko aineena tai energiana. Vaikeimminhyödynnettäviä pakkauksia ovat useasta eri materiaalista koostuvatpakkaukset, kuten aromipussit, joissa on muovi-, paperi- jaalumiinikerrokset. Näiden pakkausten hyödyntäminen aineena on vaikeaa jaenergiahyötykäyttö ei pakkausten sisältämän alumiinin takia onnistusuurimmassa osassa nykyisistä rinnakkaispolttokattiloista.
Tutkimuksen mukaan pakkausten uudelleenkäytön kannalta selkeimmät ryhmätolivat lasiset juomapullot ja muoviset virvoitusjuomapullot, joilla on jotoimiva kierrätysjärjestelmä Suomessa. Muut lasipakkaukset voidaanhyödyntää aineena ja aluekeräyspisteistä kerättyä lasia voidaan käyttäämyös esimerkiksi kaatopaikkojen pohjarakenteissa. Metallipakkauksistaainoastaan alumiinisille juomatölkeille on järjestetty pantillinen keräys.Metallipakkauksia voidaan hyödyntää aineena ja niiden keräys on toimiisuhteellisen hyvin.
Kartonkipakkauksia voidaan hyödyntää sekä aineena että energiana. Neste- jakuitupakkausten erilliskeräyksessä kerätyistä kartonkipakkauksista tehdäänhylsykartongin raaka-ainetta. Energiana hyödyntäminen on perusteltuasilloin, jos alueella ei ole järjestetty kuitupakkausten erilliskeräystä.
Jätteen energiana hyödyntämisessä on kuitenkin otettava huomioon, ettäkeräykseen eivät sovellu esimerkiksi alumiinivuoratut nestepakkaukset,koska alumiini aiheuttaa polttoteknisiä ongelmia suurimmassa osassanykyisistä rinnakkaispolttolaitoksista.
Hyötykäytön kannalta vaikeimman ryhmän muodostavat muovipakkaukset, koskaerilaisia muovilaatuja on paljon. Periaatteessa lähes kaikkia muovilaatujapystyisi hyödyntämään myös aineena, mutta ongelmana on usein se, mitenkotitalouksien pakkausmuovit saadaan kerättyä tarpeeksi puhtaana talteen.Erilliskeräys on kallista.
Muovit ovat hyvä energialähde, sillä niiden lämpöarvo on korkea. Ongelmaksimuodostuu miten muovien joukosta saadaan pois sellaiset muovilaadut, jotkaeivät sovellu poltettavaksi nykyisissä rinnakkaispolttolaitoksissa.Tutkittujen muovilaatujen joukossa oli alle prosentin verran PVC ja PVDC-muovia, jotka vaativat poltolta tarpeeksi korkean lämpötilan.
Turhaa pakkaamista vältettävä
Pirjo Rytkönen esittää tutkimuksessaan, että pakkauksien suunnittelussatulisi yhä enemmän välttää tarpeetonta pakkaamista. Tästä hyvänäesimerkkinä on kahvinpakkauspussi, jonka ympärillä oli vielä muutama vuosisitten kartonkikotelo, joka oli itse tuotteen suojaamisen kannaltatarpeeton. Tutkimuksessa vastaavia esimerkkejä tuli esille kuivien leipienja keksien pakkaamisessa.
-Näissä tapauksissa uloimmaisina pakkauksina olivat kartonkikotelot, joidensisällä olivat muovikääreeseen pakatut tuotteet. Myös monissavalmisruoka-aterioissa oli rasian ympärillä kartonkinen holkki, jokasisälsi tiedot tuotteesta. Nykyisin on tosin jo muutamassa tuotteessaluovuttu holkin käytöstä ja tuotetiedot on painettu suoraan muovikalvolletai ne ovat tarrassa, joka on liimattu muovisen rasian alle tai muovikalvonpäälle, Rytkönen sanoo.
Tavalliselle kuluttajalle pakkausjätteen lajittelun pitäisi ollamahdollisimman vaivatonta ja yksinkertaista. Tähän on vaikea päästä niinkauan, kun pakkausmerkintöjä ei saada yhteneväisiksi ja tarpeeksiselkeiksi. Pakkausmerkintöjen harmonisointiin tuskin tullaan pääsemäänilman lainsäädännöllistä ohjausta, koska pakkaajia ja pakkaustenvalmistajia on niin paljon. Eräs universaali keino pakkausmerkintöjenharmonisointiin olisi värikoodaus, jonka avulla kuluttaja pystyisilajittelemaan eri pakkausjätejakeet värikoodien perusteella oikeisiinkeräysastioihin
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Puihin ja pensaisiin jäävät marjat erottuvat syyspuutarhassa lehtien varistua. Väripilkkuja talveen valmistautuvassa pihapiirissä löytyy muun muassa ruusujen, koristeomenien, aronioiden ja happomarjojen oksilta.
Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi. Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla. Sini-, valko- ja keltavuokot
Toukotyöt ovat kiivaimmillaan niin kotipihoilla kuin ammattiviljelmilläkin. Monet viljelytavat leviävät ammattipuutarhoista kotipuutarhoihin. Myös kotipuutarhurit voivat olla kokeilevampia ja löytää uusia ammattituotantoon sopivia kasveja ja konsteja. Artikkeli on julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 3/2018. Varhaistuotantoon tähtäävät ammattipuutarhurit ovat viljelytoimissaan kotipuutarhureita kuukauden tai kaksi aikaisemmassa. Uutisista tuttuja ovat Rymättylän perunanviljelijät, jotka istuttavat siemenmukulat maaliskuussa heti, kun routa
Moni perenna on syötävä ja moni vihannes kelpaa kukkapenkkiin. Hyötykasvien estetiikka ja koristekasvien hyötykäyttö, sekaviljely, hyönteiskannan suojeleminen ja mahdollisimman monipuolinen lajivalikoima pienessä puutarhassa ovat pinnalla
