Siirry sisältöön
Suuret puut ja pensaat tekevät pihasta puistomaisen.

– Missä kivi ei tullut vastaan, siihen tuli kukka, Liisa Majurinen alkaa esitellä istutuksia. – Täällä on kultahelokkia, päivänliljaa, pionia, kanadanvuokkoa, malvaa, akileijaa, lehtosinilatvaa sinisenä ja valkoisena. 

Hän siirtyy toisen penkin luo ja luettelee seuraavan perennarimpsun. Liisa on istuttanut Tiihottaren alueella sijaitsevan kerrostalon pihapiiriin kukkapenkin jos toisenkin. 

”Pienellä rahalla, paljolla työllä ja rakkaudesta ympäristöön on tämä tehty”, Liisa Majurinen summaa kolmenkymmenen vuoden elämäntyötään.

Ryteikön maisemointia 

Alussa uuden asukkaan toimia ihmeteltiin. Moni sanoi istuttavansa kasveja, mutta omalle mökille, ei kerrostalon pihalle, saati kaupungin maille. Liisa halusi kuitenkin vaikuttaa ikkunanäkymäänsä. Niinpä hän kysyi silloiselta kaupunginpuutarhuri Erkki Oinoselta luvan raivata ryteikköä, joka alkoi takapihan nurmikaistaleen jälkeen. Lupa heltisi, ja Liisa tarttui työhön kesällä 1990. 

– Heinän kimppuun kävin isän vanhalla viikatteella. Kesässä ei tullut paljon valmista. 

Myös rautakangelle, suokuokalle ja lapiolle oli käyttöä, kun Liisa kampesi ylös kiviä, tasoitteli maata ja levitti savikasaa, joka oli jäänyt vuosikausiksi kasvamaan heinää. Sen kohdalla ahertajan voimat alkoivat loppua, mutta onneksi kaupungin työntekijät tulivat apuun. 

Kasvupaikan suhteen vaatimaton orapihlaja (Crataegus) menestyy täyttömaalla.

Vähitellen Liisa pääsi myös istuttamaan. 

– Toin tuoksuvatukkaa ja viisi vaahteran alkua kauppakassissa, hän kertoo kaupungilta saamistaan ensimmäisistä taimista. 

Lisäksi pihanlaittaja pelasti kasveja kauppakeskuksen laajennuksen ja tietyömaiden alta. Pikkuhiljaa kerrostalon asukkaat alkoivat tuoda tuliaisiksi jakotaimia esimerkiksi mökkireissuiltaan. 

– Tämä ei ole suunniteltu piha. Alue on laajentunut rahavarojen, löytöjen ja lahjoitusten myötä.

 

Omenapuun (Malus domestica) alku löytyi heinikosta. Puu on saanut kasvaa vapaasti ilman leikkauksia. Omenoista keitetään hilloa kerrostalon monessa asunnossa.

Suviruusu silmäteränä 

Nyt piha polveilee luontevasti metsän reunassa. Suuret havu- ja lehtipuut tuovat puistomaista tunnelmaa. Puita on kolmeatoista lajia, joukossa muun muassa lehmus, saarni, jalava ja verivaahtera. Niiden alla viihtyvät monet pensaat, kuten tunnistamaton alppiruusu, jonka Liisa pelasti Naantalista tietyömaan alta. Alkujaan kymmensenttinen taimi on tuuheutunut monihaaraiseksi, vaaleanpunaisena kukkivaksi pensaaksi. Liisa kastelee sen juuristoaluetta keväisin haalealla vedellä ja lannoittaa alkukesällä rodoravinteella. 

Niin ikään ainavihreä mahonia viihtyy puiden ja talon varjossa kevätauringolta suojassa. Yhtenä talvena se paleltui, mutta lähti juuresta uuteen kasvuun. Harrastaja toivookin mahonian suojaksi aina kunnon lumipeitettä. Siten touko–kesäkuun vaihteessa koittaisi odotettu, keltainen kukinta. 

– Silloin koko seutu tuoksuu. 

Suviruusua (Rosa 'Poppius') nuuhkaisevan ei tarvitse pettyä.

Liisan silmäterä on kuitenkin kaksi ja puoli metriä korkea, runsaasti kukkiva suviruusu 'Poppius'. Sen alun hän löysi Kuhmosta entiseltä palovartijan mökiltä, jossa ruusu oli levinnyt ja tehnyt pikkutaimia. 

– Suviruusu on 28 vuotta vanha. Yhden kerran olen leikannut sen alas. Jos sitä ei suojaa, niin jänikset syö, ja syö sukkelaan. Olen joka talvi suojannut ruusun, laittanut verkon ympärille ja polkenut lumet. 

Kerrostalon pihalla suviruusu ei ole lähtenyt enemmälti leviämään, sillä pensaan ympäriltä leikataan nurmikko. Ruusupensas myös kukkii avoimella paikalla hyvin, vaikka piha ei olekaan kaikkein aurinkoisin. 

– Tämä on pohjoisen puolta. Tänne paistaa aamu- ja ilta-aurinko. Lumi sulaa myöhemmin kuin muualta, ja se tuo kosteuden. Tämä on osoittautunut kiitolliseksi paikaksi. 

Reheväkasvuinen ja kasvupaikan suhteen melko vaatimaton tuoksuvatukka (Rubus odotarus) on hyvä maisemointikasvi.

Daalioita pitkin pihaa 

Pensaiden kukkaloistoon yhtyvät lukuisat perennat ja mukulakasvit. On pari lajia, joiden kukintaa Liisa odottaa erityisesti. 

– Kun syksyllä vanhat joriinit rupeaa kukkimaan. Ja sitten on se ihana kultapallojen aika. 

Perinteikkäät kultapallot kurkottelevat korkeuksiin lähes itsestään, mutta joriineja eli daalioita pitää hoivata. Liisa istuttaa viitisenkymmentä daalian juurakkoa kasvamaan minkä minnekin: ruukkuihin, patoihin, kaivonrenkaaseen ja kukkapenkkiin. Loppukesällä ne kiittävät valkoisin, oranssein ja tummanpunaisin kukin. 

Metsikkö kukkii. Oikealla näkyvä tummanpunainen daalia on lähtöisin Siilinjärveltä Pöljän kievarista. Sitä on kasvatettu jo 1900-luvun alkupuolella.

Syksyllä on vuorossa daalianjuurakoiden nosto ja puhdistaminen. Sen Liisa tekee kevyesti, sillä multa suojaa juurakoita liialta kuivumiselta. Lopuksi hän asettelee juuret banaanilaatikoihin, kiikuttaa laatikot varastoon ja peittää laatikkokasan vielä harsolla. Maan pinnan alapuolella oleva entinen rengasvarasto on osoittautunut sopivan viileäksi talvetuspaikaksi daalioille. 

Vaikka näyttävät kukat ovat harrastajan mieleen, on hänellä silmää myös herkille luonnonkasveille. Liisa varjelee saniaisia ja antaa niiden levitä istutettujen kasvien lomaan. Naantalista siirretty valkovuokko saa valloittaa itselleen maata. Niin ikään metsäkurjenpolvi ja ukonkello leviävät istutusten lomassa. 

Verivaahteran (Acer platanoides 'Schwedleri') lehdissä on keväällä tummanpunaista väriä. Syksyä kohti lehdet muuttuvat vihreiksi.

Innostus tarttuu 

Huoltoyhtiö hoitaa kerrostalon eteläpuolen pihlajarivistöt, pensasangervot ja seppelvarvut, mitä nyt Liisa vähän auttaa. Hän ei malta olla kitkemättä, jos angervojen seasta nousee heiniä. Onpa hän silloin tällöin upottanut pensaiden alle narsissien sipuleitakin. 

– Tahtoo rönsyillä tämä minun homma. 

Kahdeksankymmentä vuotta täyttänyt Liisa on hieman joutunut antamaan periksi pihatöistä. 

– Tähän asti olen itse ajanut ruohikon. Taloyhtiölle esitin, että jos huoltoyhtiö ajaisi ja minä siistisin pensaiden alustat. 

Liisa kuitenkin sanoo, että pihatyöt paikoin kaltevassa maastossa ovat kuntosalia parhaasta päästä. Samalla saa nauttia kauneudesta. 

Kerrostalon eteläpuoli on huoltoyhtiön hoidossa. Pensasangervojen (Spiraea) ylle kohoaa pihlajarivi.

Puutarhainnostus on ollut tarttuvaa. Muutama talon asukas muurasi pihalle grillin ja nikkaroi oleskelualueen ympärille seinämän humaloiden kiivetä. Taloyhtiö hankki puutarhakeinun ja muita kalusteita sekä antaa tarvittavan kasteluveden. Liisan serkku koversi kelopuusta kaukalon, jossa on ruukut kesäkukkia varten. Ja puoliso auttaa tarvittaessa esimerkiksi nurmikon siistimisessä. 

Moni myös osallistuu ihailuun. Liisa on pannut ilokseen merkille, että talon asukkaat saattavat viedä vieraansakin käyskentelemään kukkien lomaan. Onpa kaunis piha vaikuttanut osaltaan erään rouvan päätökseen muuttaa juuri kyseiseen kerrostaloon. Piha on saanut myös valtakunnallista huomiota, sillä se valittiin edustamaan Kuopiota TV-ohjelmassa, jossa selvitettiin, mitä kuuluu 1970-luvulla rakennetuille lähiöille. Hyvää kuului Tiihottaren lähiölle, ja kuuluu yhä. 

Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris), lumipalloheisi (Viburnum opulus) ja töyhtöangervo (Aruncus dioicus) liittävät pihapiirin luontevasti metsään.
Hopeapaju (Salix) kurkottelee oksiaan oleskelupaikan ylle. Myös humalaseinämä (Humulus lupulus) rajaa oleskelua muusta pihasta.
Perinneperenna kultapallo sopii hyvin myös lähiöpihaan. Se kukkii syyspakkasiin saakka.
Harmaamalvikki saa siementää. Se sopii puutarhan rentoon tyyliin.
Kelopuun sisällä on ruukkuja, joista ryöppyää siniviuhkaa (Scaevola aemula), punaista ja valkoista pikkupetuniaa (Calibrachoa) sekä lankaköynnöstä (Muehlenbeckia).
Puunrunkoa somistaa orvokkiamppeli.
Mainos – sisältö jatkuu alla

Tilaa lehtemme!

Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.

Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.

Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *