Uskon että tähän aikaan vuodesta jokainen meistä kaipaa vihreyttä kotiinsa. Helpoin tapa on idättää ja versottaa pienissä ruukuissa ja purnukoissa tuoretta piristystä salaatin sekaan. Suuri pussillinen kuivattuja herneitä lähikaupasta riittää pitkälle. Herneenversoja onkin kasvamassa jo useampi kipollinen. Kokonaiset valkosipulit laitoin pieneen kulhoon ja pohjalle vettä. Pian ne kehittivätkin komeat juuret ja vihreää sipulinvartta pukkaa kovalla vauhdilla. Keittiön ikkunan äätelle virittelin jo valmiiksi kasvivalon orvokeille. Pitkään olen himoinnut röyhelöreunaisia orvokkeja. Taimia en ole lähimailta löytänyt mistään, mutta netistä onneksi siemeniä löytyi jotta voin itse kokeilla niiden kasvattamista. Jotta orvokin kukinnasta pääsisi nauttimaan jo samana vuonna, tulee siemenet kylvää hyvin aikaisin. Myöhemmin keväällä kylvettynä orvokki kukkii vasta seuraavana vuonna – mikäli selviää talvesta. Suorakylvönä orvokin siemenet kylvetään suoraan kasvupaikalle kesäkuussa.
Koska talvella ja keväällä tulee kasvatattua jos jonkinlaisia taimia, hyviksi esikasvatuskaukaloiksi olen havainnut muutoin roskiin menevät muovikaukalot esimerkiksi jauhelihasta. Hyvin pestyinä niistä saa mukavia pieniä ”kasvihuoneita” ikkunalaudalle.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on ihan tavallisen kotipuutarhurin paras kaveri. Aitoa ja inhimillistä Oma PIHAa tekevät näkemykselliset viherpeukalot rennolla otteella.
Lehden sivuilta löydät niin kotimaisia pihatarinoita, uusia unelmia kuin käytännönläheisiä ohjeitakin.
Mahdollisimman luonnonmukaisen hyötytarhan perustaminen on arjen ekoteko. Tasapainoisessa puutarhassa ravinteet kiertävät, komposti tuottaa multaa ja satokasvit voivat hyvin. Kotitarveviljely on nykyisessä maailmantilanteessa ajankohtaisempaa kuin koskaan.
Tasaisen varmasti kevät on tehnyt tuloaan myös täällä Pohjois-Pirkanmaalla. Liukkaat jäätiköt alkavat pikkuhiljaa väistyä auringon lämmittäessä maata, ja myrskytuulen puhallettua maata kuivaksi. Tänään tein pienen pihakierroksen, ja ilokseni löysin kevään ensimmäiset nuput. Kuten aina tällä pihalla, aikaisimmat nuput kuuluvat vaaleajouluruusulle (Helleborus niger). Mikäli mitään äkillistä takapakkia ei tule, elän jo toivossa että kirsikkapuiden juurelta nousevat
Olen uusi kirjoittaja Ihan Pihalla -blogissa. Ajattelin ensin esitellä muutamalla sanalla puutarhaani. Olen innokas harrastajapuutarhuri Joensuusta. Asumme omakotitalossa; tontin suuruus on noin 800 m2. Innostuin puutarhan laittamisesta kahdeksan vuotta sitten. Koska en ole alan ammattilainen, en tiennyt mistään mitään. Opiskelin perusasioita Marttojen puutarhakursseilla. Pihapiirrokset otettiin mukaan tunneilla ja niihin sitten tehtiin suunnitelmia. Tässä muutamia kuvia
Ihanat kevätkurjenmiekat ja muut pikkuiset keväiset iirikset! Näitä kannattaa istuttaa, ja näiden vuoksi kannattaa sinnitellä rutikuiva kesäkin. Viime kesän jälkeen näiden kukinta on nimittäin nyt ennätysmäistä. ’Clairette’ on istutettu toissa syksynä, viime kesänä näitä kukki useita, mutta tänä keväänä jokaisesta kukan paikasta tulee ainakin kaksi kukkaa, enemmänkin. Tuntuu hienolta. Tämä on hyvä alku kasvukaudelle, jota
Välillä tulee eteen vuosi, jolloin kylmä kevät junnaa paikallaan. Vesiheinä tukahduttaa porkkanakylvöksen, kurkunsiemenet eivät idä ja tomaattien taimet venyvät sisällä kohti kattoa.
Tämä herkullinen leipä on mitä mainioin ruokatuliainen ja tarjottava juhlapöydässä. Omenasoseen ansiosta leipä on mehevää ja säilyy pitkään. Mallasleipä sopii ihanasti kinkun ja kalojen kaveriksi.
Hyvänheikinsavikka, mustajuuri ja maatiaiskehäkukka edustavat ihmisten kanssa pitkään kasvanutta hyötylajistoa Ragvaldsin idyllisellä museotilalla Kirkkonummella.
Innokkaan viljelijän sadonkorjuu alkaa keväällä ja loppuu vasta syystalvella. Viimeiset juurikkaat nostetaan lokakuussa, mutta lehtikaalin viimeisen sadon keräämisen voi jättää jopa jouluun.
Lähde käymään tämän värikkään kuvakavalkadin myötä raumalaisen Seminaarin koulupuutarhan kasvierikoisuuksien parissa!
Nykyään useimmista asuintaloista puuttuu sopivan viileä varastotila, maakellarista puhumattakaan. Niinpä viljelijän on etsittävä muita tapoja kesän sadon säilyttämiseen käyttökelpoisena seuraavaan satokauteen.
