Välillä tulee eteen vuosi, jolloin kylmä kevät junnaa paikallaan. Vesiheinä tukahduttaa porkkanakylvöksen, kurkunsiemenet eivät idä ja tomaattien taimet venyvät sisällä kohti kattoa.
Lopulta kun taimet saa karaisujen jälkeen siirrettyä kasvihuoneeseen ja lavoihin – pahimmillaan vasta kesäkuun paikkeilla – viileät sadepäivät jatkuvat ja kukinta viivästyy. Myöhään kypsyvä, surkea tomaattisato saa kyseenalaistamaan koko homman järkevyyden.
Komeasti kasvuun lähteneet sipulit mätänevät kaatosateessa loppukesällä eli silloin, kun niiden tulisi olla pulleina kuivumassa elokuun helteessä. Hyvänä kesänä kesäkurpitsasato täyttää niin kodin jääkaapin kuin keittiön työtasonkin. Siitä viisastuneena kasvatan seuraavana keväänä ainoastaan muutaman taimen vain huomatakseni, että joku tuholainen söi ne jo sirkkalehtivaiheessa. Toukokuun lopulla kylvän paniikissa uuden satsin siemeniä, koska ainahan kesäkurpitsaa pitää olla. Kaikkien kurpitsojen kukinta jäi viime kesänä myöhäiseksi, mutta sain lohtua nähdessäni, kuinka kimalaiset käpertyivät nukkumaan suuriin kurpitsankukkiin.
Keväällä linnut söivät osan unikonsiemenistä lavasta, jossa piti olla kesäinen pörriäisniitty. Etanat mussuttivat juuri itäneet auringonkukat. Tsinniat eivät edes itäneet, ja muutenkin väsytti.
Sitten taas muistan, kuinka luumut kukkivat kilpaa kirsikoiden kanssa, kuinka persiljat talvehtivat kasvihuoneessa ja kasvoivat lähes puolimetrisiksi. Kesällä kypsyivät makeat mansikat ja mehevät jättivadelmat – sekä ensimmäiset karhunvatukat! Perennapenkissä ympäriinsä siementäneet lempiperennani tähtiputket valtasivat tyhjät aukkokohdat eikä sekaan mahtunut rikkakasveja. Tuoksuherneet kukkivat, ja kelloköynnökset peittivät kaariportit vihreytensä alle. Aluksi hieman vaivaisen näköiset taimet ampaisivat kasvuun lannoitteen ja runsaiden kesäsateiden avittamina.
Ruusunkukkia näkyi enemmän kuin viime vuonna, ja kuolleeksi julistamani kärhö 'Prince Charles' teki sittenkin yhden romanttisesti kukkivan rönsyn, joka kieputti itsensä korkeammalle porttiin kuin koskaan aikaisemmin. Daaliat kukoistivat, eikä perunoita tarvinnut kastella kertaakaan.
Vaikka moni asia tuntuu joskus menevän pieleen – myös itsestä riippumattomista syistä – ja epätoivo valtaa mielen, monet asiat kuitenkin onnistuvat. Niin onnistumiset kuin epäonnistumisetkin ottaa helposti itseensä ja kokee olevansa niistä vastuussa, vaikka tämä asia ei ole ollenkaan mustavalkoinen. Puutarha opettaa armottomuutta niillä hetkillä, kun yrittää hallita leviävää kaaosta. Mutta puutarha opettaa myös armollisuutta silloin kun tajuaa, että mitään ei olisi voinut tehdä toisin. On pakko hyväksyä se, että sää tekee omat temppunsa puutarhassa.
Tulevana kesänä lupaan olla itselleni armollisempi, ottaa avosylin vastaan mitä eteen tulee ja iloita pienistä hetkistä. Talven aikana akut jälleen ladataan, niin omat kuin pihatyökalujenkin. Uuden kasvukauden aloitus siemenpussien rapisteluineen saa unohtamaan edellisen vuoden tappiot. Aina voi aloittaa alusta.
Joskus mietityttää, onko tämä kaikki hulluutta. Ehdottomasti on! Se on puutarhahulluutta parhaimmillaan. Näkymätön voima, joka potkaisee meidät pihalle kerta toisensa jälkeen. Uusi vuosi on alkanut, ja käy miten käy, taas on paljon uutta odotettavaa.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Pihakalenteri on nyt ennakkomyynnissä. Ennakkohinta 21 € 16.11. saakka.
Pihakalenterin seurassa pääset mukavalle matkalle uuteen puutarhavuoteen.
Pihakalenterin sisältö kootaan alan asiantuntijoiden voimin. Kierreselkä auttaa löytämään kalenterista aina oikean kohdan.
Kovat pinnat ovat merkittävä osa asumisympäristöämme ja koko yhdyskuntarakennetta. Kulkuväylien, pysäköintialueiden ja oleskelutilojen mitoitus, muotokieli ja pintamateriaali ovat oleellinen pala pihaa ja puutarhaa.
On syytä valita huolella pihapiirin ja kukkamaan köynnökset, kasvattaapa ne siemenestä itse tai ostaa torin taimikauppiaalta. Taimien on oltava melko suuria ja hyväjuurisia, jotta ne ehtivät kukkimaan runsaasti ja ehkä kehittämään myös siemeniä tulevien kesien tarvetta varten.
Harmonisen kukkea puutarha ympäröi nikkarityylisiä puurakennuksia. Puutarha jatkuu omenatarhana alas järven rantaan. Voiko näin kaunista paikkaa ollakaan!
Kannat tuovat kesäiseen puutarhaan tropiikin tuulahduksen ja kukkapenkkiin eksoottista väriä. Rehevä kannapehko elävöittää istutusaluetta, kesäkukkaryhmää, terassia ja parveketta. Tärkeintä kannassa ovat suuret, vihreät tai purppuraiset lehdet.
Tämä herkullinen leipä on mitä mainioin ruokatuliainen ja tarjottava juhlapöydässä. Omenasoseen ansiosta leipä on mehevää ja säilyy pitkään. Mallasleipä sopii ihanasti kinkun ja kalojen kaveriksi.
Hyvänheikinsavikka, mustajuuri ja maatiaiskehäkukka edustavat ihmisten kanssa pitkään kasvanutta hyötylajistoa Ragvaldsin idyllisellä museotilalla Kirkkonummella.
Innokkaan viljelijän sadonkorjuu alkaa keväällä ja loppuu vasta syystalvella. Viimeiset juurikkaat nostetaan lokakuussa, mutta lehtikaalin viimeisen sadon keräämisen voi jättää jopa jouluun.
Lähde käymään tämän värikkään kuvakavalkadin myötä raumalaisen Seminaarin koulupuutarhan kasvierikoisuuksien parissa!
Nykyään useimmista asuintaloista puuttuu sopivan viileä varastotila, maakellarista puhumattakaan. Niinpä viljelijän on etsittävä muita tapoja kesän sadon säilyttämiseen käyttökelpoisena seuraavaan satokauteen.
Hyötytarhurin päivyri opastaa kaikessa keittiöpuutarhaan liittyvässä varhaisesta keväästä aina sadonkorjuuseen ja syyskylvöihin saakka.
