Hyötytarhurin päivyri opastaa kaikessa keittiöpuutarhaan liittyvässä varhaisesta keväästä aina sadonkorjuuseen ja syyskylvöihin saakka.
Tomaatit kypsymään. Syksyn lähestyessä on tärkeää saada vauhtia tomaattien kypsymiseen. Latvomisen jälkeen pienimmät raakileet voi poistaa, niin suuret tomaatit kypsyvät paremmin. Ne tomaatit, jotka eivät enää ehdi kypsyä kasvihuoneessa, jälkikypsytetään sisätiloissa, vaikkapa tarjottimella ikkunalaudalla. Hyvänä satovuotena viimeisiä kirsikkatomaatteja on popsittu vielä marraskuulla.
Syyslannoitus viimeistään nyt. Syyslannoituksen tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa, sillä siitä riippuu paljolti seuraavan vuoden sato. Ensinnäkin hyvä talvehtiminen auttaa pitämään monivuotiset satokasvit terveinä – huonosti voiva kasvi on altis taudeille ja tuholaisille. Toiseksi syyslannoitteen sisältämä kalium ja fosfori auttavat hedelmäpuita ja marjapensaita valmistamaan runsaasti kukkasilmuja seuraavaa kesää varten. Mitä enemmän kukkia, sitä enemmän satoa. Elokuun puolivälissä ehtii vielä levittää syyslannoitetta, vaikka nykyisin suositellaan sen antamista jo heinäkuun lopulla.
Anna kasvien kylväytyä. On koko joukko helppoja yksi- ja kaksivuotisia kasveja, jotka leviävät ja säilyvät, kun niiden annetaan siementää ympärilleen. Näitä ovat esimerkiksi ruiskaunokki, unikot, kurkkuyrtti, palsternakka, salaatti, tarhamaltsa ja auringonkukka. Muutaman kerran jopa pensaskrasseja sekä päivänsiniä on lähtenyt keväällä itämään edellisenä syksynä varisseista siemenistä.
Mars marjametsään! Heittäydy hamsteriksi ja täytä pakastimet ja kuivurit herkuilla. Kaupungistakin kannattaa lähteä mahdollisuuksien mukaan metsäretkelle ystävien kanssa. Suomen metsissä riittää marjoja poimittavaksi ja sieniä säilöttäväksi. Myös pihlajanmarjojen keruu luonnosta kuuluu jokaisenoikeuksiin, kunhan ei kerätä kenenkään tontin laidalta.
Harsot käden ulottuville. Välillä käy niin, että elokuussa tulee yksi hallayö, joka vie herkimmät kasvit, kuten kosmoskukat, kurpitsat ja daaliat. Muuten lämpimät päivät ja hallattomat yöt jatkuvat pitkälle syksyyn. Silloin harmittavat menetetyt kukat ja hyötykasvit, joista olisi voinut nauttia kuukauden pidempään. Pidä siis harsot lähellä ja peittele kylmänarat kasvit tarpeen vaatiessa.
Kukkia maljakkoon. Kerää päivittäin leikkokukkia sisälle niin paljon kuin suinkin raaskit. Tuoksuherne kukkii loppukesällä runsaiten. Sen kukkia kannattaa kerätä jatkuvasti, jotta se jaksaa tuottaa uusia nuppuja ja kukkia pitkälle syksyyn.
Siemenet talteen. Myös siementen keruu on tärkeää sadonkorjuuta. Säästyy rahaa, kun omat krassien, kehäkukkien, tarhamaltsan, palsternakan ja samettikukkien siemenet ovat tallessa. Luomulaatuisista, itse kasvatetuista tomaateista, meloneista ja kurpitsoista voi myös kerätä siemeniä, jos lajike ei ole jalostettu F1-hybridi. Sama pätee muihinkin satokasveihin.
Sokerimaissi kypsyy. Maissintähkän kypsyyden voi päätellä eri tavoin. Tähkän päässä oleva tupsu muuttuu ruskeaksi ja kuivaksi. Varovasti suojuslehtiä raottamalla nähdään jyvien väri – niiden tulee olla keltaisia. Jos jyvästä puristettaessa tihkuu maitomaista nestettä, on tähkä korjuukypsä.
Juuresten sadonkorjuu jatkuu. Kasvilavoista saa nostaa ruokaa pitkälle syksyyn. Jos ei ole sopivaa kellaria tai muuta säilytystilaa porkkanoille ja juureksille, niiden kannattaa antaa olla maassa lokakuulle asti. Muutamat hallayöt eivät niitä vahingoita. Juureksia voi korjata päivittäin ruoanlaittoon tarpeen mukaan. Syksyllä ne kasvavat vielä hyvin kokoa ja kuoret paksuuntuvat, mikä auttaa talvisäilytyksessä.
Kaksivuotinen persilja. Eräät persiljalajikkeet ovat kaksivuotisia ja saattavat talvehtia, joten ne kannattaa jättää maahan tai lavoihin. Kasvu on usein seuraavana kesänä vielä runsaampaa. Voit myös kaivaa tupsun persiljaa ja basilikaa ruukkuun ja syksyn tullen siirtää keittiöön valon alle jatkamaan sadontuotantoa.
Omenoita poimimaan. Käytä ensin puusta pudonneet omenat tuoreina, mehuksi tai leivontaan. Mikäli varastoit syys- ja talvilajikkeita talven varalle, kerää ne suoraan puusta. Kolhiintuneet omenat eivät kestä varastossa, joten poimi vain priimaa hellävaroen. Korkeimmilta oksilta saat kerättyä niin omenat, luumut kuin päärynätkin teleskooppivartisella hedelmäpoimurilla.
Huomio hedelmäpuiden alustoihin. Pihan syyssiivouksen aikaan on hyvä vielä tarvittaessa kitkeä ja kantata hedelmäpuiden alustat niin, että ne pysyvät mulloksella, jolloin nurmikko ei verota puulta voimia. Pintamullan joukkoon on helppo levittää lannoitteita sekä tarvittaessa kalkkia. Hedelmäpuiden alta on hyvä haravoida pois lehdet ja sairaat hedelmät, joihin kasvitaudit jäisivät muhimaan ja odottamaan kevättä. Erityisen harmillisia säilyviä tauteja ovat muumiotauti ja hedelmärupi.
Valmiina kevääseen. Vaikka syksyn saapuessa seuraava kevät tuntuu kovin kaukaiselta, on silti hyvä tehdä valmisteluja uutta kasvukautta varten. Viimeisetkin taimiruukut ja kennostot pestään, jos niitä on jäänyt ulos likaisina. Hankitaan säkkimultaa kasvihuoneeseen aikaisia puuhia varten. Varataan sisälle kylvö- ja taimimultaa, perliittiä sekä muita esikasvatustarvikkeita, jolloin ne ovat heti käytettävissä, kun kylvövimma iskee.
Suojaverkot paikoilleen. Ennen talven tuloa on viisasta viritellä riittävän korkeat suojaverkot hedelmäpuille, muuten oksien kärjet on typistetty pihalla vaeltavien talttahampaiden toimesta ja pahimmillaan runko kaluttu pilalle. Muista verkot myös pensasmustikoille ja hunajamarjoille. Rungonsuojat puolestaan pelastavat puut myyrätuhoilta.
Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Innokkaan kotiviljelijän puutarhakevät alkaa jo maalis–huhtikuussa, kunhan vain rohkaisee mielensä ja lähtee kasvihuoneelle ja lavojen ääreen kylvöpuuhiin. Oikeilla kasvivalinnoilla saat venytettyä kasvukautta maaliskuulta marraskuulle.
Elokuu on monesti hyötytarhurin juhlaa. Pitkät päivät, lämpö ja kesäsateet ovat tehneet tehtävänsä. Lavatarha on nyt parhaimmillaan – täynnä väriä, tuoksua ja satoa.
Kylvin nukkasalkoruusua kolmisen vuotta sitten, kun ihastuin siihen yhdessä julkisessa istutuksessa. Taimia sai odottaa kukkaan, sillä istutin ne melko huonoon maahan ja niistä onkin elossa enää yksi. Sekin riittää, sillä nyt se on kukassa! Eikö ole hurmaava väri. Nukkasalkoruusu on monivuotinen, joten toivon tästä pitkäaikaista iloa. Peurat valitettavasti herkuttelevat salkoruusuilla, siksi kukkani on suojakartion sisällä
Vanhoihin narsisseihin on helppo hurahtaa samalla tavalla kuin vanhoihin ruusuihin, pioneihin tai kurjenmiekkoihin. Vanhan ajan narsisseissa viehättävät paitsi kukkien sirous, myös jalostajien tarinat sekä historian havina.
Omenapuusta tulee vuosien saatossa pihapiirin keskipiste. Kevätkesällä unelmien pihapuu on täynnä valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia, pörriäisten surinaa ja lupausta maukkaasta sadosta. Hedelmät kypsyvät lajikkeen mukaan loppukesällä tai syksyllä.
Kimalaiset ahkeroivat aurinkoisessa elokuun lavatarhassa kukasta kukkaan – ja sehän tietää runsasta siemensatoa korjattavaksi. Nappaa vinkit, mitä juuri nyt kannattaa kerätä!
Villin, aromikkaan mesimarjan voi kesyttää kotipuutarhaan. Se verhoaa maanpintaa, asettuu säntilliseen riviin tai ryöppyää amppelista.
Puutarhasta ja luonnosta kerätyillä kukilla koristellaan kesäiset salaatit, jälkiruoat, leivonnaiset ja juomat. Ravinnoksi käytettävät terälehdet poimitaan vain syötäväksi kelpaavista lajeista ja puhtaista kasvustoista.
Kauniisti kukkiva kasvimaa piristää mieltä ja kutsuu tärkeät pölyttäjät kylään. Siistit kukkapenkit osoittavat kasvimaan rajat, mutta kesäkukkia voi lisätä väriläiskiksi myös vihannesten joukkoon.
Kirsikaluumu (Prunus cerasifera) hurmaa runsalla kukinnallaan toukokuussa. Loppukesällä kypsyvät makeat pienet luumarjat, eli luumut, ovat kuin mehevää, makeaa karkkia.
