Hiilihydraatteja ei ole syytä unohtaa laihduttajankaan ruokavaliossa, valtion ravitsemusneuvottelukunta muistuttaa. Päinvastoin, kuitupitoiset viljatuotteet, peruna, kasvikset, juurekset, hedelmät ja marjat kuuluvat terveelliseen ruokavalioon.
Muodissa olevat vähähiilihydraattiset ruokavaliot voivat pitkään noudatettuina olla haitallisia, eikä niillä usein saada pysyviä laihdutustuloksia. Näiden ruokavalioiden turvallisuudesta ja tehosta on tieteellistä näyttöä hyvin niukasti, neuvottelukunta muistuttaa. Dieettien teho perustuu energian saannin vähentymiseen ja nesteen poistumiseen kehosta.
Vähähiilihydraattisista ruokavalioista saa helposti liikaa kovaa rasvaa. Tämä taas lisää sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa. Lisäksi nämä dieetit ovat yleensä yksipuolisia ja ravintosisällöltään puutteellisia.
Ei muutoksia suosituksiin
Perinteiset ravitsemussuositukset ovat edelleen vankasti voimassa. Niin laihduttajille kuin normaalipainoisillekin suositeltavassa ruokavaliossa on rasvaa 25 – 35 prosenttia, hiilihydraatteja 50 – 60 prosenttia ja proteiineja 10 – 20 prosenttia energiansaannista sekä riittävästi ravintokuitua ja muita ravintoaineita.
Laihduttaja voi korvata osan rasvoja ja kuiduttomia hiilihydraatteja proteiinilla, joka on tunnettu kylläisyyden lisääjä.
Peruna pois pannasta
Verensokerivastetta mittaava glykeeminen indeksi (GI) kertoo lähinnä vain elintarvikkeen kuitupitoisuudesta. Monet pienen GI:n omaavat elintarvikkeet ovat kuitupitoisia.
Koko aterian GI:llä on enemmän merkitystä kuin yksittäisellä ruoka-aineella, ravitsemusneuvottelukunta huomauttaa. Siten perunaakin voi korkeasta glykeemisestä indeksistä huolimatta popsia muun ruuan ohella huoletta. Peruna on lisäksi kevyttä herkkua esimerkiksi pastaan ja riisiin verrattuna.
Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.
Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.
Pienen tontin suunnitteluun voisi ottaa kaksi punaista lankaa: selkeyden ja rehevyyden. Rakennusmateriaaleiksi on paras valita vain pari yhteensopivaa elementtiä, esimerkiksi grafiitinharmaa kivi ja salvianvihreäksi maalattu puu. Mieleen pulpahtaa saman tien liuta hopealehtisiä kasveja, jotka sointuvat niihin täydellisesti!
Talvi keikkuen tulevi. Välillä pakastaa ja luntakin sataa, mutta enimmäkseen loka- ja marraskuu ovat varsin leutoja. Maa pysyy sulana tai sulaa aina uudelleen, ja puutarhassa pääsee askaroimaan kaikenlaista. Kunpa vain olisi enemmän valoa!
Sininen, valkoinen, keltainen – siinä on kevään vuokkoihanuuksien kukintajärjestys. Vuokonkukkien monimuotoisuus voi innostaa ryhtymään kasvikeräilijäksi. Valkovuokkomeren hohtava valo ja vuokkokimppu, onnekkaasti kohdattu keltavuokkolaikku ja sinivuokkojen salaperäinen sinisyys kuuluvat kevääseemme. Nämä näyt ovat piirtyneet lähtemättömästi muistiin usein jo lapsuudessa, ja myöhemminkin moni haluaa istuttaa kevätkukista juuri vuokkoja ihaillakseen niiden yltäkylläistä loistoa pihamaalla. Sini-, valko- ja keltavuokot
Hedelmän- ja marjanviljelijät ovat huolissaan kasviensa talvehtimisesta. Tuntuu siltä, että huoleen on aihettakin. Syyskesä oli kuiva ja ennätyslämmin syyskuun puoleen väliin asti. Viikon sisällä ilma muuttui kylmäksi ja paikoin oli koviakin pakkasia. Lokakuun puolen välin jälkeen mitattiin jopa – 20- -25 C lämpötiloja. Yleisesti lehdet jäätyivät puihin ja pensaisiin ja saattoivat riippua niissä vielä vuoden
