Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!
Syksyn ruska muistuttaa meitä siitä, kuinka kaunista ja ohikiitävää on vaihtuvien vuodenaikojen kauneus. Osa puiden lehdistä on varissut ruskeina alas puista, mutta eritoten pensaat sekä hedelmäpuut ja luumarjat varastavat huomion lokakuisena päivänä.
Koko kasvukauden upeasti kukkineet jalohortensiat alkavat näyttää kuihtumisen merkkejä. Hieman rappioromanttisesta tunnelmasta nauttiva voi kietaista hortensioiden kukat kuivumaan kranssiin, missä ne ilahduttavat vielä jonkin aikaa.
Hyötytarhurin päivyri opastaa kaikessa keittiöpuutarhaan liittyvässä varhaisesta keväästä aina sadonkorjuuseen ja syyskylvöihin saakka.
Omenapuusta tulee vuosien saatossa pihapiirin keskipiste. Kevätkesällä unelmien pihapuu on täynnä valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia, pörriäisten surinaa ja lupausta maukkaasta sadosta. Hedelmät kypsyvät lajikkeen mukaan loppukesällä tai syksyllä.
Piristä pihan paahteista kivikkoa tai aurinkoista terassia kuumuutta ja kuivuutta kestävällä ruukkuistutuksella, joka toimii ihanasti katseenvangitsijana. Suureen laakeaan saviruukkuun kivistä, mehitähdistä ja koristeheinistä sommiteltu istutus on kuin aavikkomaiseman miniatyyri.
Kimalaiset ahkeroivat aurinkoisessa elokuun lavatarhassa kukasta kukkaan – ja sehän tietää runsasta siemensatoa korjattavaksi. Nappaa vinkit, mitä juuri nyt kannattaa kerätä!
Elokuu on monesti hyötytarhurin juhlaa. Pitkät päivät, lämpö ja kesäsateet ovat tehneet tehtävänsä. Lavatarha on nyt parhaimmillaan – täynnä väriä, tuoksua ja satoa.
Ripaus ranskalaista romantiikkaa tai häivähdys englantilaista puutarhakulttuuria – nuo mielleyhtymät nousevat nopeasti pintaan aromaattisesta laventelista puhuttaessa.
Kirsikaluumu (Prunus cerasifera) hurmaa runsalla kukinnallaan toukokuussa. Loppukesällä kypsyvät makeat pienet luumarjat, eli luumut, ovat kuin mehevää, makeaa karkkia.
Ailahtelevainen kevätsää on taas osoittanut, kuinka korvaamaton apu kasvihuoneesta on tähän aikaan vuodesta. Jo varhain keväällä auringonsäteet lämmittävät kasvihuoneen niin lämpimäksi, että itäminen lähtee hyvin käyntiin. Toukokuussa kasvu on hyvässä vauhdissa ja satoakin saa jo korjata.
Kevätkesällä luonto täyttyy huumaavasta tuoksusta. Metsän aluskasvillisuuden seasta erottuvat siistin soikeat, pitkäruotiset lehdet ja satamäärin pieniä, pulleita, posliininvalkoisia kukkia. On kielojen (Convallaria majalis) aika jälleen loistaa.
Innokkaan kotiviljelijän puutarhakevät alkaa jo maalis–huhtikuussa, kunhan vain rohkaisee mielensä ja lähtee kasvihuoneelle ja lavojen ääreen kylvöpuuhiin. Oikeilla kasvivalinnoilla saat venytettyä kasvukautta maaliskuulta marraskuulle.
