Siirry sisältöön

Eero Miettunen

Eero asui nuorena pohjoisessa Perämeren rannalla, missä suhde luontoon kehittyi vahvaksi. Sitten metsästysaseet vaihtuivat kameroihin. Myöhemmin omakotitalon pihan hoito Hankoniemellä herätti palavan innostuksen puutarha-asioihin. Eero tallensi kamerallaan ja maalaamalla pihapiirin ja luonnon näkymiä elämänsä loppuun saakka (2017). 

  • Jääkukkia

    Keskiviikon ja torstain (7.-8.10.) välisenä yönä oli pakkasta muutamia asteita täällä Hankoniemelläkin. Aamukymmeneltä otettujen jääkukkakuvien aikaan lämpötila oli vielä nollassa, mutta kohosi iltapäivään mennessä aivan upeassa syyspäiväkelissä lähelle kymmentä astetta.

  • Metsäkauris, mutta valkohäntäpeura vaiko -kauris?

    Maanantaiaamuna (5.10.) kolme metsäkaurista käveli rauhallisesti rivitalomme edessä olevaa, kohtalaisen vilkkaasti liikennöityä Tennbergintietä. Talomme kohdalle saavuttuaan ne päättivät tulla tarkistamaan, mitä niiltä on pihaltamme vielä syömättä. Lappohjan kylän pihoilla riesana ovat olleet lähinnä metsäkauriit, joita muutamia vuosia sitten kylän keskustassa syötettiinkin! Sen sijaan ”valkohäntiä” ei ole kovin usein näkynyt kylällä, mutta lähimetsissä kylläkin. Vuonna 1934

  • Hetki Kalatorin laidalla

    Vuosi sitten kerroin Oma PIHA -lehdessä (6/2014) Tammisaaren vanhassa kaupungissa sijaitsevasta Kalatorista ja sen laidalla kukkivista komeamaksaruohoista, joiden päälle mahtavan suuri vaahtera pudottelee syksyisin ruskalehtipeiton. Kun ajelin tänään (30.9.) autollani Kalatorin kautta, vaahteran lehdissä ei ollut vielä juurikaan ruskan värejä. Sen sijaan torin laidalla oleva koristepuu, jota en ”tähän hätään” tunnistanut, oli jo punastunut ruskan

  • Myrkkyliljat ja ruusut ”sulassa sovussa”

    Tummanpunaisina kukkivat ruusut ja niiden edessä vaaleanvioletteina loistavat syysmyrkkyliljojen kukat! Mitä mieltä olette väriyhdistelmästä? Tähän vuodenaikaan eli syys- lokakuussa noin näyttävästi ja – voisiko sanoa – ”räikein” värein kukkivia syysmyrkkyliljoja ei voi olla huomaamatta. Syysmyrkkylilja (Colchicum autumnale), toiselta nimeltään alastonimpi, muistuttaa aikaisin keväällä kukkivia krookuksia eli sahrameita, mutta se ei ole kovin läheistä sukua krookuksille.

  • Kesä jatkuu kukkien

    Syyskesä on jatkunut jo jonkin aikaa epävakaisena, mutta vuodenaikaan nähden miellyttävän lämpöisenä. Kun hallaöitäkään ei ole esiintynyt ainakaan täällä maamme eteläkolkassa, myös kasvit ovat viihtyneet ja monet niistä kukoistavat kukkien vielä ”täysin rinnoin”. Kävimme perjantaina (18.9.) Bromarvissa, mikä on Raaseporiin kuuluva muutaman sadan vakinaisen asukkaan kylä. Se sijaitsee vesien (Bromarvsfjärden ja Djurgårdsfjärden) välisellä kauniilla harjulla.

  • Ötököitä iholla tai muuten lähellä

    Lehtohepokattinaaras oli piiloutunut pietaryrtin kukinnon alle. Sattumalta huomasin, etteihän tuo kaikki vihreä olekaan kasvin vartta. Kun yritin kuvata hepokattia, se kiersi aina varren toiselle puolelle. Niinpä katkaisin varovasti varren ja käänsin hepokatin itseeni päin. Kesti vähän aikaa, kun se ilmeisesti tajusi, ettei tässä mitään hätää olekaan. Se kiipesi kädessäni olevan kukinnon päälle ja ryhtyi ahmimaan

  • Voimakkaasti tuoksuva keltamatara

    Lähestyessäni tien vierellä kukkivia keltamataroita (Galium verum)  ja ahdekaunokkeja (Centaurea jacea) nenäni aisti mataroiden voimakkaan, miellyttävän tuoksun jo monen metrin päähän. Onko se hunajainen, vai kuinka keltamataran tuoksua voisikaan luonnehtia? Kuiville kasvupaikoille sopeutunut ja heinä-syyskuussa kukkiva keltamatara on ainoa keltakukkainen mataramme. Se risteytyy helposti valkokukkaisen paimenmataran (Galium album)  kanssa. Hailakamman keltaisena kukkiva risteymä on nimetty

  • Metsälauhaa pihan koristeeksi

    Metsälauhan punertava väri kiinnittää huomiota kuivilla kalliorinteillä ja hakkuuaukioilla, joissa heinä voi muodostaa hehtaarien laajuisia kasvustoja. Metsälauhan kukkiva korsi kasvaa noin 30-70 cm korkeaksi. Heinän punertava väri on parhaimmillaan alku- ja keskikesällä, joten juuri nyt hyvä hetki kipaista hakemassa lauhoja ison ulkomaljakon tai ämpärin kanssa. Astian pohjalle kannattaa laittaa valmiiksi vettä vaikkapa kymmenisen senttiä. Paras tapa on

  • Leppäkerttu ja muita ötököitä

    Alkukesä oli sen verran viileä, jopa koleakin, että normaalisti touko- kesäkuussa runsaslukuisina pörräävät perhoset, koppakuoriaiset ja muut ötökät pysyttelivät enimmäkseen koloissaan. Vasta viime viikon hellepäivien myötä kukilla on alkanut näkyä enemmän hyörinää. Leppäkerttu eli seitsenpistepirkko oli löytänyt merenrannan hiekalla kasvavan karhunputken kukinnosta mieluista naposteltavaa. Parhaillaan niityillä, pientareilla ja muilla kuivahkoilla paikoilla kukkivien päiväkakkaroiden kukinnot olivat

  • Hyvää juhannuspyhien jatkoa!

    Vuosi sitten aloitimme – toivottavasti perinteeksi muodostuvan – juhannussalon pystyttämisen pihamaalle terassimme eteen aattoaamuun mennessä. Aattoaamu mainittuna sen takia, että kahden hengen perheprojektimme on kestänyt kummallakin kerralla koko aatonaaton ja jatkunut aina puoleen yöhön saakka. Salkorungollamme on pituutta n. 3,5 metriä, josta pystytettynä uppoaa maahan puolisen metriä. Kun viime vuonna totesimme, että koivunoksia tarvitaankin yllättävän

  • Kesäkuun luonnonkukkia ja vähän muutakin

    Monet luonnonkukista ovat niin kauniita, että ne kestävät hyvin vertailun puutarhakasvienkin rinnalla. Silmä on vain tottunut näkemään ne niin yleisinä ja ”jokapäiväisinä”, ettemme kiinnitä kyseisiin kasveihin juurikaan huomiota. Lähemmin, ja läheltä tarkasteltuna kukat ovat aivan upeita, vai mitä sanotte sinisenä hehkuvista nurmitädykkeen kukista, tai ojakellukan hienostuneista väreistä, tai hopeahärkkiä muistuttavasta ketohärkistä? Keto-orvokin kukat loistavat sinipunaisen,

  • Isäntä Lönngrenin pihalla kukkii

    Lappohjan maalaismaisen keskustan tuntumassa on pienehkö valkoiseksi maalattu talo sinisine ikkunapielineen ja nurkkalautoineen. Kesäisin lähes päivittäin autolla ohi ajaessamme olemme ihailleet pihapiirissä olevia upeita ja hyvin hoidettuja kukkaistutuksia. Pihaa katsellessa huomio kiinnittyy väistämättä aivan mahtavaan avokallioon, jota on myös hyödynnetty erinomaisesti kukkaistutusten paikkana. Varsinkin herttavuorenkilvet näyttävät viihtyvän mainiosti avonaisella ja kuivalla kalliolla. Sen laelle noustaan