
Luontoportin mukaan ”Jalokiurunkannus (Corydalis nobilis) on kotiutunut niin hyvin Lounais-Suomen lehtoihin ja vanhan asutuksen tuntumaan, ettei sen äkkiseltään arvaisi olevan vanha herraskartanoiden koristekasvi. Lajin alkuperäiset kasvupaikat löytyvät kuitenkin kaukaa Keski-Aasiasta, Altai-vuoriston rinnemetsistä. Itse Carl von Linné kylvi 1700-luvulla lajin siemeniä Hammarbyn kotikartanonsa puutarhaan, ja näistä kantavanhemmista väitetään kaikkien Suomen ja Ruotsin nykyisten jalokiurunkannusten polveutuvan”.
Unikkokasvien heimoon kuuluva jalokiurunkannus kukkii touko-kesäkuussa. Oheiset kuvat kasvista on otettu 2.6.2017 Hangon kaupungin vanhalla huvila-alueella.
Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä! Jaa artikkeli
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]