Kasveissa on monia auringonpalvojia, joilla voi komistaa paahteisimmankin parvekkeen tai terassin. Myös ruukut ja mullat on hyvä valita paikan mukaan.
Etelään ja lounaaseen avautuvat terassit ja parvekkeet ovat usein kaikkein kuumimmat kasvupaikat. Niille voi loihtia varjoa sermein ja verhoin. Lasitetulla parvekkeella lasien avaaminen auttaa kasveja selviämään paahteisista kesäpäivistä. Muutoin kannattaa kiinnittää huomiota ruukun, mullan ja kasvilajin valintaan, sillä auringon porottamaan paikkaan löytyy hyviä vaihtoehtoja.
Istutuksissa on hyvä suosia vaaleapintaisia ruukkuja, amppeleita ja parvekelaatikoita tummien sijaan. Esimerkiksi musta peltiruukku oikein imee auringon säteitä itseensä ja kuumentaa samalla sekä mullan että kasvien juuret. Muun muassa orvokki nuupahtaa helposti, jos sen juuristo on liian lämpimässä.
Voi myös suosia tavallista suurikokoisempia ruukkuja ainakin niille kasveille, jotka vaativat runsasta kastelua. Niissä multa ei lämpene kovin nopeasti, ja lisäksi niihin voi lorauttaa vettä vähän reilummalla kädellä.
Suureen vedenkulutukseen voi varautua myös valitsemalla kosteutta pidättävän mullan. Tällaista on kesäkukkamulta, johon on lisätty kastelukiteitä ja/tai biohiiltä. Ne varastoivat vettä ja luovuttavat sitä, kun kasvualusta alkaa kuivua. Toki tyypilliset kuuman paikan kasvit, mehikasvit, viihtyvät parhaiten omassa hiekkapitoisessa mullassaan. Niiden kasvualustan liiallista kuivumista voi vähentää ripottelemalla mullan pinnalle koristekiviä tai -soraa tai vaikka matkamuistoksi hankittuja simpukankuoria.
Kolme kuuminta kasvivalintaa
Kuuman paikan kasveista ehdoton ykkönen on mehitähti (Sempervivum). Perennapenkeistä ja kivikkotarhoista tuttuja mehitähtiä istutetaan nykyään yleisesti ruukkuihin juuri niiden paahteensiedon vuoksi. Ne varastoivat meheviin lehtiinsä vettä eivätkä ole kuivahtamisesta tai auringon porotuksesta moksiskaan, vaan jatkavat kasvua täyttäen mullan pintaa vihreine, harmahtavine tai punertavine lehtiruusukkeineen. Lisäksi mehitähdet saattavat yllättää kasvattamalla lehtien ylle näyttävät kukkavarret. Kivikkokasvissa on vielä se hyvä puoli, että se viihtyy pienessä multatilassa. Niinpä mielikuvitus pääsee valloilleen ruukkua valitessa: istuttaisinko mehitähteni laakeaan vatiin, vanhaan kahvipannuun tai vaikka maitotonkan kanteen?
Auringonpalvojista hyväksi kakkoseksi voi nostaa koristeportulakan (Portulaca grandiflora). Sillä on mehevät lehdet, rennot varret ja silkinhienot, värikkäät kukat. Kasvi sopii laskeutumaan amppelista tai ruukun reunalta ja tuo siten jäykkien mehitähtien kansoittamalle aurinkopaikalle rennompaa tyyliä. Hiekkapitoisessa, kevyessä mullassa viihtyvä koristeportulakka ei mehitähtien tapaan vaadi hoitoa paljonkaan.
Kolmannen sijan saakoon pelargoni (Pelargonium). Useimpien pelargonien lehdissä on pientä nukkaa, joka vähentää veden haihtumista lehtien pinnoilta. Toisaalta riippapelargonin (P. peltatum) tiedetään kestävän jopa tavallista pelargonia kovempaa paahdetta, vaikka sen lehdet tuntuvat kova- ja sileäpintaisilta. Yhtä kaikki: pelargoni on varma valinta aurinkoon. Säännöllisesti kasteltuna ja runsaasti lannoitettuna se jaksaa kasvattaa yhä vain uusia, näyttäviä pallerokukintoja lehdistön ylle.
Hopeisia lisukkeita
Kasveissa on paljon muitakin paahteen ystäviä. Kesäkukista esimerkiksi petuniat, pikkupetuniat, marketat ja kirjotulikruunu, kesäkiipeilijöistä kelloköynnökset ja kylvökukista samettikukat nauttivat kuumasta auringosta, kun vain juurilla riittää vettä. Amppeliolkikukka (Xerochrysum bracteatum) on taas esimerkki lajista, jonka multa saa kuivahtaa kastelujen välillä. Se ilahduttaa paperimaisin kukin, jotka houkuttelevat myös perhosia ympärilleen.
Kukkivien joukkoon sopivat harmaalehtiset kasvit korostamaan kukkien värejä. Harmaa väri kertoo usein kasvin paahteensiedosta samalla tavalla kuin lehtien nahkeus ja nukkamaisuus tekevät. Siksi hopeavillakko, –lanka, –yrtti, –vitja ja –käpälä ovat kaikki oivallisia lisäkasveja aurinkopaikalle. Hopeavillakko, -lanka ja -yrtti täydentävät istutuksia pensasmaisilla kasvustoillaan siinä missä hopeavitja putoaa ruukun reunalta sirosti ja hopeakäpälä ryöppyää valtoimenaan.
Myös maustekasvit rakastavat lämpöä ja aurinkoa, osa viihtyy paahteessakin. Tällaisia ovat ruukun pintaa somasti peittävä timjami, vallattomammin leviävä mäkimeirami, harmaalehtinen curry-yrtti (kurry-yrtti, italianolkikukka) sekä puutuvia versoja kasvattavat rosmariini ja laventeli. Kuumalle terassille ja parvekkeelle sopivat niin ikään välimerelliset laakeri-, oliivi– ja sitruspuut. Ne kannattaa istuttaa tilaviin ruukkuihin, jotta juurilla riittää kosteutta. Talveksi puut nostetaan viileisiin sisätiloihin.
Joulutähti terassille
Moni kiikuttaa huonekasveja kesäksi ulos. Auringossa viihtyvät muun muassa mehiruusukkeet, kaktukset, agaavet, aaloet ja tyräkit. Joulutähti (Euphorbia pulcherrima) kuuluu tyräkkien sukuun, ja harrastajat ovatkin onnistuneet totuttamaan joulukukan kuumalle terassille. Ulkona ylemmät lehdet menettävät vähitellen punaisen tai valkoisen värinsä, mutta joulutähdestä tulee kelpo viherkasvi. Normaalisti joulutähti vaatii pimeän jakson kukkiakseen. Kesäisen ulkoilutuksen ansiosta isommaksi kasvaneet joulutähdet alkavat kuitenkin värittyä melko luontaisestikin ilman pimennystä.
On muistettava, ettei parhainkaan paahteen kasvi kestä yhtäkkistä auringon porotusta, vaan se pitää totuttaa ulkoilmaan ja paisteeseen vähitellen. Kasvin voi viedä aluksi varjoon tai sen voi nostaa ulos pilvisellä säällä. Kesäpäivien kuluessa kasvi lunastaa paikkansa kestävänä auringonpalvojana.
Julkaistu Oma PIHA -lehden numerossa 4/2020