Hevoskastanjan kevätlehdet ovat puhjetessaan hauskan sormimaisia.
Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) kukinta on yksi kukkapuukauden hulppeimmista hetkistä.
Kyseessä on eteläisen eksoottinen kasvi, joka on kotoisin Balkanin vuoristoalueelta ja viihtyy yleensä meillä vyöhykkeillä I-II, pohjoisempanakin kenties ainakin pensasmaisena. Tälle puuilmestykselle soveltuu multava, ravinteikas, kalkkipitoinen ja tuulilta suojattu kasvupaikka.
Hevoskastanja on kokonsa vuoksi omiaan puistojen puuksi tai tilavaan puutarhaan, jossa se voi varttua vähitellen kauniin ja luontaisen muotoiseksi. Hevoskastanjan isot lehdet ovat hyviä ilmanpuhdistajia kaupungeissa ja värittyvät syksyn tullen kellansävyisiksi. Hevoskastanja ei ole myrkyllisyytensä vuoksi ravintokasvi, mutta sen vaahtoavaa saponiinia sisältäviä hedelmiä käytetään herkkämateriaalisten tekstiilien ekopesuaineena.
Suuremmiksi ryhmiksi istutettujen iäkkäiden balkaninhevoskastanjoiden kukinnan todistamisesta tekee erityislaatuista se, että jotkut kasvitaudit ovat valitettavasti viime aikoina verottaneet puuryhmittymiä Keski-Euroopan lisäksi paikallisesti meilläkin.
Hevoskastanjan alkukesäistä upeutta!
Hevoskastanjapuiden muhkeus tuo mieleen maiseman japanilaisen piirroselokuvaohjaaja Hayao Miyazakin klassikkoelokuvasta Naapurimme Totoro. Leveälatvuksisten hevoskastanjoiden alla kokee samankaltaista tunnelmaa vihreysvuoren juurella seisomisesta kuin elokuvan päähenkilösiskokset, jotka muuttivat valtavan kamferipuun naapureiksi.
Myös muumeissa näkyy hevoskastanjamaisia kynttiläkukintoja kantavia (kuten riemastuttavan monia muunkinlaisia) kukkapuita. Ehkäpä Tove Jansson innoittui helsinkiläisistä puistonäkymistä?
