Poimitaanpa näiltä erikoisen sahaavan keväänsaapumisen aikana tehdyiltä kasvikävelyiltä vielä blogiin eräs mukava maanpeittokasvi, nimittäin seppelvarpu (Stephanandra incisa ’Crispa’/Neillia incisa).

Väistyvän talven sulavaiheissakin matalat seppelvarputiheiköt ovat olleet mielikuvituksellista katseltavaa. Yksityiskohtia huomioivin silmin nähtyinä nämä hieman tappuraiset tiheiköt voisivat vaikuttaa pesäpaikoilta tai pienoismaisemilta.

Seppelvarvun kaarevana lamoava varsisto kurottuu laajalle ja juurehtii vähitellen nivelkohdistaan. Pikkupensaan lepokautinen väritys korostuu koristeellisesti, kun pehmeä oranssinen sävy rinnastuu hohtavaan lumenvalkeaan.

Sitkeällä seppelvarvulla on myös hyvä syvänvihreä kesälehtevyys. Sen ripsureunaisista lehdistä löytyy pitsimäistä keveyttä jopa laajempina joukkoistutuksina. Syksyllä kasvustoa kirjoo valoisa ruskaväritys.

Kasvissa on japanilaista fiilistä – ja sieltäpä päin kasvimaailmaa se onkin kotoisin. Seppelvarpu sopii vehreyttämään esimerkiksi varjoisemmankin puoleista lehtimuotoihin perustuvaa puutarhaa. Talvella puutarhan pointti voisivat olla erilaisten kasvinvarsien ja runkojen sävyt sekä muodot.

Jaa artikkeli