Tänään joulukukkien maailmasta ovat vuorossa jouluruusut (Helleborus), jotka ovat viime vuosina nousseet hyvin suosituiksi. Tutuin niistä on vaaleajouluruusu (H. niger), jonka valkokukat symboloivat valoisuutta pimeimpänä vuodenaikana. Sen englanninkielinen nimi on myös ’christmas rose’ ja saksaksi sitä kutsutaan nimellä ’Christrose’.
Varsinainen ruusu se ei ole, vaan leinikkikasvi, jonka kukkien ruusuinen muoto kuitenkin näkyy nimissä. Jouluruusuun, kuten joulutähteenkin, liittyy kiinnostavasti legenda tytöstä, joka poimi näitä tähtiäkin muistuttavia kukkia joulujuhlaa varten. Tällä kertaa kyseessä oli Madelon -niminen paimen Etelä-Euroopasta, joka on jouluruusujen luontaista esiintymisseutua. Molemmat tähtikukat ovat myös olleet vanhastaan lääkekasveja.
Jo nuppuvaiheessa kasvissa on vastaansanomatonta herkkyyttä, joka korostuu vaikkapa muutoin sammalenvihreissä asetelmissa. Avauduttuaan kukat alkavat kääntyä vähitellen kauniin vihreänsävyisiksi.
Jouluruusut ovat perennoja, jotka avomaalle istutettuina kukkivat meillä heti keväällä. Joulunajan ilahduttaja kannattaakin koittaa pitää elossa kevääseen asti, jolloin sen voi istuttaa puutarhaan. Meillä kasvi viihtyy puolivarjoisella paikalla, jonka lehtomaisuuskaan ei olisi pahitteeksi. Sen lehdistö on ainavihreä. Talvisuojaus edistää kasvin viihtymistä. Eteläisessä Suomessa lauhoilla talvikeillä mahdollisesti nupulle nousseet jouluruusut voivat äkisti kylmenneessä säässä tarvita vielä lisäsuojaa.
Joulun tunnelmaa henkivä valko-vihreä asetelma jouluruusuista, amarylliksistä ja murateista.
