Pintavedet, ojat ja märät kuopat on pitkään haluttu saada pois maisemasta ja puutarhasta. On ajateltu, että kosteat paikat ovat rumia, vaarallisia ja epämääräisten eliöiden pesiä. Viime aikoina vesiasioita on alettu miettiä eri kantilta.
Lampi hulevesijärjestelmän osana on parhaimmillaan kaunis ja mielenkiintoinen paikka.
Jos vesi ei heti valu pois, se antaa elämän kasveille, hyönteisille ja isommille eläimille. Veden ansiosta saamme monimuotoisen ympäristön ja pienilmasto on miellyttävä. Jos vesi virtaa suoraan hulevesikaivoon ja siitä edelleen mereen, jokeen tai järveen, se vie mukanaan maa-ainesta ja ravinteita. Lisäksi vesi huuhtoo kovilta pinnoilta mukaansa monenlaisia saasteita, jotka ovat peräisin muun muassa liikenteestä.
Veden kiertokulku on tuttu alakoulun biologiantunneilta, joten kaikki ymmärtävät veden ja sen liikkeiden tärkeyden. Otetaan vedestä ilo ja hyöty irti myös puutarhassa!
Ojan ei tarvitse olla ruma ryteikkö vaan se voidaan elävöittää kivillä ja kostean paikan kasveilla.
Minne joutuvat tontin vedet?
Isolla maaseututontilla, jossa on laajat vihreät alueet ja toimivat ojat, ei tarvitse miettiä, mihin sade- ja sulamisvedet häviävät. Vesi vain katoaa jonnekin vähin äänin, kunhan maasto viettää poispäin talosta ja sorapihalla tai tiellä ei ole suuria kuoppia. Mutta tiiviillä omakotialueella ja taajamassa, jossa suuren osan pinta-alasta muodostavat rakennusten katot ja kovat pinnat, kuten asfaltti ja kiveykset, tulee nopeasti ongelmia, jos sade- ja sulamisvedet eivät pääse pois. Tulee lammikoita, joissa jalat kastuvat, ja talvella ilmestyy liukkaita paikkoja kulkureiteille. Vielä pahempi on, jos vesi ei löydä sopivaa valumistietä ja päätyykin rakennusten kellareihin.
Olemme tottuneet siihen, että ratkaisu pihalla virtaavan veden poistumiseen on ritiläkaivo. Emme suuremmin mieti, mihin vesi päätyy lopulta ja mitä siitä seuraa. Taajamassa vesi menee kunnalliseen vesijärjestelmään ja pahimmassa tapauksessa viemäriverkostoon kuormittamaan jätevedenpuhdistamoa.
Tämän takia on tullut uusia vaatimuksia tontinomistajille. Veden ei enää saa antaa valua kadulle ja katuviemäriin eikä naapuritontille, vaan sitä pitää imeyttää tai vähintäänkin viivyttää omien tontinrajojen sisällä.
Pienen hulevesialtaan eli sadepuutarhan voi toteuttaa kauniisti pieneenkin pihaan. Muotoillaan tontin matalimpaan kohtaan loiva kuoppa. Pinnalle laitetaan soraa, someroa tai mukulakiviä ja reunoille kostean paikan perennoja. Kun perustustyöt tehdään hyvin, saadaan kaunis ja helppohoitoinen alue.
Suunnitelma patistaa miettimään
Kun rakentajalle tulee eteen vaatimus hulevesisuunnitelmasta, nähdään asia usein ongelmana ja ylimääräisenä kustannuksena. Aina ei ole helppoa tai edes mahdollista täyttää vaatimuksia, esimerkiksi silloin kun tontti sijaitsee kalliolla.
Taivaalta tulevan veden voi kuitenkin käsitellä omalla tontilla monella tavalla. Kattovedet voidaan ottaa talteen säiliöön ja käyttää puutarhan kasteluun tai ne voidaan ohjata suoraan istutusalueisiin tai kosteikkoalueelle eli sadepuutarhaan. Yksi hyvä ratkaisu vesitalouden kannalta on viherkatto, jolloin katolta ei enää valu suuria vesimääriä. Toimiva viherkatto tuo viihtyisyyttä ja monimuotoisuutta monella tavalla.
Hulevesisuunnitelmassa mietitään ja suunnitellaan, miten ja minne hulevedet ohjataan. Minkälaisia mahdollisuuksia on imeyttää tai viivyttää vettä omalla tontilla? Onko mahdollista rakentaa luonnonläheisiä ja kauniita viivytys- ja imeytysalueita vai asennetaanko viivytyssäiliö maan alle?
Vettä voidaan viivyttää monella tavalla. Loiva kouru kiveyksessä on toimiva ratkaisu.
Liikavedet sadepuutarhaan
Sadepuutarha ja hulevesi ovat suhteellisen uusia sanoja. Hulevettä kutsuttiin ennen sadevedeksi, mutta nykyisin puhutaan hulevedestä, kun vesi tulee katolta tai ihmisen rakentamasta kovasta maanpinnasta. Se vesi, joka tulee suoraan taivaalta, on sadevettä. Luonnosta tulevaa valumisvettä kutsutaan luonnon huuhtomavedeksi.
Sadepuutarha on eräänlainen imeytysallas ja sen voi toteuttaa monella tavalla. Sadepuutarha voi katu- ja pysäköintialueella olla istutusalue, jonka pinta on selvästi asfalttipinnan alapuolella. Muodostuu allas, johon vesi imeytyy ja haihtuu sieltä hitaasti. Sadepuutarhassa on kuitenkin oltava ylivuotokaivo, joka estää vedenpintaa nousemasta liian korkealle eli asfalttipinnan tasolle.
Sadepuutarhan kasvillisuuden valinnassa otetaan luonnosta mallia eli valitaan kostean paikan kasveja ja useita kasvilajeja samaan istutusalueeseen.
Sadepuutarha sopii myös omakotipihaan, rivitalopihaan ja kerrostalopihaan. Sadepuutarha näyttää parhaassa tapauksessa rehevältä perennapenkiltä. Se on yksinkertaisimmillaan tontin matalassa kohdassa sijaitseva loiva kuoppa, johon istutetaan kostean paikan perennoja tai heinäkasveja.
Ojat vilisevät elämää varsinkin keväällä. Keltakurjenmiekan lehdet antavat suojaa sammakonpoikasille. Sammakot kutuineen ja lukuisat vesihyönteiset viihtyvät seisovassa vedessä ja lisäävät ympäristön monimuotoisuutta.
Sanasto
Sadevesi
Taivaalta satava vesi.
Luonnon huuhtomavesi
Luonnosta valuva vesi sateen jälkeen tai sulamisvesi.
Hulevesi
Rakennuksen katolta ja rakennetulta maanpinnalta valuva ja pois johdettava sade- tai sulamisvesi.
Hulevesiallas
Hulevesien varastoimiseen ja/tai viivyttämiseen tarkoitettu allas.
Hulevesijärjestelmä
Hulevesien hallintaan tarkoitettujen rakenteiden kokonaisuus.
Imeytys, imeyttäminen
Vesi imeytetään maaperään, esimerkiksi sadepuutarhassa.
Viivytys
Vettä viivytetään siten, ettei se valu viemäriverkostoon tai kokoojaojaan heti. Vettä voidaan viivyttää esimerkiksi ojassa tai viivytyssäiliössä, josta se valuu hitaasti hulevesijärjestelmään.
Kostea paikka puiston nurmikolla ei aina ole merkki epäonnistumisesta vaan se voi olla suunniteltu osa taajaman hulevesijärjestelmää. Kuvassa on vastavalmistuneena Järvenpään Westermarckin puisto, jossa uuden kaupunginosan hulevedet imeytetään ja viivytetään. Koko pinta tulee jatkossa olemaan nurmikon peitossa. Jos viivytysalueen vedenpinta nousee liian korkealle, vesi valuu hulevesiviemäriin.
Julkaistu Oma PIHA -lehdessä 1/2019
