
Terassimme edessä olevassa koivussa on uusi pönttö, jonka kirjosieppokoiras valloitti omakseen jo pari kolme viikkoa sitten. Tarkalleen se tapahtui vappuaattona 30.4. Sen jälkeen lintu on laulanut päivät pitkät, osittain yötkin, ja yrittänyt houkutella naaraita pesintäkumppanikseen. Näytti jo siltä, ettei se taida löytää muita kuin vaimoni, joka on jutellut terassituolin selkänojalla istuskelevalle ”raukalle” pienen tuuletusikkunan kautta (kuten edellisinäkin vuosina).
Mutta sitten eilen (16.5.) se tapahtui! Lintu tuli laulaen kertomaan, että se on valloittanut naaraan sydämen! Eikä aikaakaan, kun naaras tuli esittäytymään. Se lennähti terassituolille, katseli siinä hetken ympärilleen ja kävi noukkimassa terassilla olevasta kukkapenkistä kuivuneen lehden ja kiikutti sen pönttöön. Nyt näyttää pihapiirissä onni kukoistavan. Toivottavasti isäntä pysyy uskollisena, eikä (pahan tapansa mukaisesti) lankea liehittelemään muita sillä aikaa, kun emäntä hoitaa pöntössä haudontavelvollisuuttaan.
Ylin kuva kirjosieppokoiraasta ja ”keltasirkkunaaraasta” on otettu kaksi vuotta sitten, muut kuvat ovat eilispäivältä (16.5.2016).
Mitä punertavia sävyjä voisi pilkottaa maaliskuisen kauhtuneessa maisemassa? Tällainen ideakysymys mielessäni lähdin kävelylle – ja löytyihän niitä! Jaa artikkeli
Kevät, nimittäin! On ollut oikukasta. Kuukausi sitten meillä lounaissaaristossa ei ollut yhtään lunta ja kevät tuntui olevan nurkan takana. Sitten tuli lunta ja kireitä pakkasia. Bongailin lumikellojen ensimmäisiä nuppuja helmikuun […]
Mitä voi nähdä helmikuun alun eteläsuomalaisessa kasvimaailmassa? Lumien kohta taas sulaessa ja Föhn-tuulten välillä puhaltaessa maa pienine kevään merkkeineen on monin paikoin esillä. Maisemassa korostuu nyt kasvien kaunis ruskea sävytys: […]
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]