Pihlaja on syysvärien klassikkopuu, jonka ruska-aika on joka vuosi yhtä ihana kokemus!
Tänä syksynä pihlajat marjovat erityisen runsaasti ja puiden lehdistöissä ovat esillä kaikki oranssin, keltaisen ja punaisenkin tulensävyt.
Meillä viihtyviä pihlajalajeja ja -lajikkeita on useita. Puutarhassa luonnostaan kasvavat pihlajat (Sorbus aucuparia) kannattaa toki säilyttää. Niistä varttuu tilavalla ja valoisahkolla paikalla kaunismuotoisia puita. Jotakin kotoisaa on talon lähettyvillä kasvavassa pihlajassa havaittu, onhan sen pidempi nimikin kotipihlaja. Monien mieleen on lisäksi iskostunut vanha lausahdus ’pyhät on pihlajat pihoilla’, joka kuvaa hyvin, miten pidettyjä nämä puut ovat maassamme olleet.
Kotipihlajan lajikkeita ovat kasvutavaltaan erikoiset pylväspihlaja ’Fastigiata’ ja riippapihlaja ’Pendula’ sekä keltamarjainen ’Xanthocarpa’. Kotipihlaja ilahduttaa koko maassa ja kasvaa laajasti Euroopassa sekä Pohjois-Aasiankin puolella.
Upea on myös tuurenpihlaja (Sorbus ’Dodong’), jolla on suurilehdykkäinen lehdistö ja leveät, valkeat kukinnot. Se viihtyy kosteuttapidättävässä maaperässä. Syysvärin voimakkuus saa usein hieraisemaan silmiä. Puun lehtevyys tuo puutarhaan eksoottista tunnelmaa, onhan se kotoisin Koreasta. Tuurenpihlaja on nimetty ruotsalaisen dendrologilöytäjänsä Torin mukaan.
Mitenkähän vanhan kansan sanonta tulkitaan tämänvuotista marjarunsautta ihmetellessä: tietääkö se kylmää vai lauhempaa, runsas- vai vähälumista talvea?
