
Lumikärhö (Clematis ’Summer snow’ /’Paul Farges’) ilahduttaa vielä näihinkin aikoihin häkellyttävän runsaalla kukinnallaan. Herkkiä, valkeita kukkia alkaa avautua jo kesäkuulta lähtien, joten köynnös on puutarhan pitkäaikainen valostuttaja. Kukissa on mieto tuoksu.

Tämän kärhön kukat ovat kuin lumivaippa.
Lumikärhö viihtyy suojaisalla kasvupaikalla puolivarjosta aurinkoon. Jopa kahdeksanmetrisiksi venyvät versot saavat kasvulleen hyvät eväät muhevassa, kalkitussa puutarhamaassa.

Lumikärhönkukkien tähtituiketta.
Lumikärhökasvusto luo puutarhaan viidakkotunnelmaa, kattaa esimerkiksi aitoja ja toimii näkösuojakasvina. Sopiipa se kukkaisaksi maanpeittäjäksikin. Kärhön voi istuttaa myös kasvamaan puuta vasten.
Lumikärhön kukat muistuttavat keväisiä kirsikankukkia sirolla luonnonlajimaisuudellaan. Korkeuksiin kohoavan kukkapilven ihailua niska kenossa voisikin ajatella hanamin käsitettä laajentavana syyspuolen elämyksenä!
Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]
När den glada julen städats ut finns det plats och lust att påbörja ett nytt odlingsår med spirande grönska. De växter som behöver förodlas längst som paprika och chili brukar […]
Euroopanlehtikuusen neulaset ovat puutarhan myöhäisimmän ruskan runollinen yksityiskohta. Tämä havukasviksi poikkeava kesävihanta puu on kotoisin keskisen Euroopan vuorilta. Kultaneulaskimput säteilevät puun oksilla tähtimäisesti ja pysyvät yleensä osin kiinni vielä lumen
Talvi tuli jotenkin hirveän nopeasti. Tältä näytti The Pilgrim -ruusuni eli ’Auswalker’ marraskuun puolivälissä, kun oli harvinaisen lauhaa. No, sen jälkeen tulikin harvinaisen aikainen talvi – meillä lounaissaaristossa mennään usein […]