Konttaaminen kannattaa – Reippaasti sipuleita maahan

Kevät valmistellaan nyt! Syksyllä istutetuista kukkasipuleista saadaan väri-iloa maaliskuulta keskikesään. Sipulien maahan upottaminen sopii myös kärsimättömälle, sillä syyssahramit ja syysmyrkkyliljat kukkivat pian istuttamisen jälkeen.

Sinivalkoisissa tunnelmissa hyasintit ’Delft Blue’ ja ’Top Hit’ sekä aikainen yksinkertainen tulppaani ’White Prince’. Nousussa on lukemattomia hietalaukkoja (Allium vineale).

Ensin istutetaan pienimmät sipulit. Ne kuivuvat nopeimmin ja moni niistä haluaa juurtua jo syyskuussa. Kukkasipuleita on siten turha säilöä eteisen kaappiin siinä luulossa, että aikainen istuttaminen on pahasta. Isommista sipuleista narsissitkin pitävät aikaisesta juurtumisesta.

Istuttamisen perusneuvo: istuta sipuli noin kolme kertaa sen läpimitan syvyyteen. Lähes poikkeuksetta sipuli- ja mukulakasvit pitävät vettä läpäisevästä maasta. Kauhallinen hiekkaa istutuskuopan pohjalle on hyvä ajatus. Samalla sinne voi ripotella lannoitukseksi luujauhoa. Jos tontin maalaji on raskas, tee kohopenkki. Sitä arvostavat monien sipulikukkien lisäksi perennatkin.

Myrkkyliljoissa on sekä syksyllä että keväällä kukkivia lajeja. Kevätkukkijat, kuten tämä Colchicum hungaricum ’Valentine’, kukkivat melko aikaisin. Tällaiset erikoisuudet on varminta kasvattaa kohopenkissä hiekansekaisessa mullassa, missä ne eivät kärsi talvimärkyydestä ja toisaalta pikkuruisia kukkia päästään ihailemaan helpommin kuin avomaalla.

Ainakin aikaisimpia

Keväällä ei yksikään syksyllä maahan urakoitu sipuli ole liikaa – päinvastoin. Niitä täytyy istuttaa lisää, lukee varmasti jokaisen puutarhapäiväkirjassa kevätsivujen kohdalla. Etenkin aikaisimmat lajit ovat talven jälkeen suorastaan elintärkeitä. Niitä ovat talventähdet (Eranthis), lumikellot (Galanthus) ja persiansinililja (Scilla mischtschenkoana). Ensimmäisten kukkijoiden joukossa ovat myös kulta- ja tähtisahrami (Crocus chrysanthus ja tommasinianus).

Persiansinililjan kukassa on samaa hennon vaaleansinistä väritystä kuin vanhoissa posliiniastioissa – samantapaista kuin hiukan myöhemmin kukkivassa posliinihyasintissa (Puschkinia scilloides). Sinivalkoista teemaa laajentavat kevätkurjenmiekat (Iris reticulata) ja monet muut matalat keväiset kurjenmiekat. Uudehko lajike ’Painted Lady’ on erityisen kauniin sinivalkoinen, ’Clairette’ on kirkkaansininen, kun taas kevätkurjenmiekan kantamuoto on yleensä tummansininen.

Lumikellojen laaja lajikevalikoima ei valitettavasti vieläkään näy kotimaisissa puutarhamyymälöissä. Missä ovat sadat puisto- ja tähtilumikellon (Galanthus nivalis ja elwesii) lajikkeet? Toistaiseksi niitä on pitänyt tilata ulkomailta, mutta toivottavasti saatavuustilanne kohenee.

Lumikello on luotettava ja kestävä, kun sen on ensin saanut asettumaan – se onkin pahin kompastuskivi. Lumikellot täytyy ehdottomasti saada maahan tuoreina: sipulit eivät kestä kuivumista lainkaan. Kasvupaikkakaan ei saa olla kuiva, vaan pikemminkin tuoreenpuoleinen. Maassa saa olla runsaasti humusta, kuten lehtikariketta. Talventähdellä on samat kasvupaikkavaatimukset ja sama kasvuunlähtöongelma. Mutta kun nämä pienet krantut on ensin saanut viihtymään, alkaa siementaimia ja sivusipuleita vähitellen muodostua.

Hyasintit ja tulppaanit sopivat yhteen. Tässä valkokukkainen hyasintti ’Carnegie’ ja liljatulppaani ’Ballade’, jonka pitäisi nousta kukkiessaan korkeammalle. Taustalla näkyy bokharankurjenmiekan (Iris bucharica) kelta-valkoisia kukkia.

Kukkapenkkiin tai niityksi

Osa sipuleista laitetaan kukkapenkkiin ja se onkin niille oivallinen paikka. Perennakasvuston lomasta nousevat keisarinpikarililjat (Fritillaria imperialis), laukat (Allium) ja tulppaanit (Tulipa) ovat komeita ja tuovat istutuksiin väriä ennen kuin varsinaiset perennat aloittavat kukinnan.

Ne sipuli- ja mukulakasvit, jotka leviävät helposti sivusipuleilla, siementaimilla tai molemmilla, voidaan istuttaa nurmelle niittylämpäreeksi. Tällaisen kasvuston onnistuminen vaatii nurmen leikkaamista vasta lehtien lakastuttua eli käytännössä juhannuksen jälkeen, muuten sipulikasvit taantuvat nopeasti. Sopivia sipuliniittykukkia ovat helmililjat (Muscari), posliinihyasintti, narsissit (Narcissus), tähtihyasintit (Camassia), krookukset ja pienemmät pikarililjat.

Kauluskukkainen narsissi ’Cassata’ tuo veden kielelle sitruunasorbetin värillään. Torvea ei ole, vaan se on jakautunut liuskoiksi, jotka asettuvat kehälehtiä vasten.

Ihastuttavat narsissit

Narsissien monimuotoisuus tulee monelle yllätyksenä. Aikaisimpia narsisseja ovat syklaaminarsissit (Narcissus Cyclamineus-Ryhmä), kuten lajikkeet ’Jetfire’ ja ’Cotinga’, jotka maan eteläisimmässä osassa avaavat kukkiaan jo huhtikuun puolella. Viimeiset narsissit kukkivat yli kuukautta myöhemmin. Istuttamalla monia erilaisia narsisseja saadaan puutarhaan pitkä kukkaloisto – eivätkä kaikki narsissit suinkaan ole keltaisia.

Hauskimpia narsisseja ovat kaulus- ja perhoskukkaiset lajikkeet. Niiden torvi on ikään kuin leikattu suikaleiksi, jotka asettuvat litteästi kehälehtiä vasten. Nämä narsissit jakavat mielipiteitä. Joidenkin mielestä narsissilla kuuluu olla torvi, kun jotkut taas pitävät juuri näitä narsisseja kauneimpina niiden epänarsissimaisuuden takia.

Pitkää torvea vierastavat viehättyvät pienitorvisista narsisseista, joiden joukossa on monta kaunista valkokukkaista lajiketta. Myös valkonarsisseilla (Narcissus Poeticus-Ryhmä) on lähes olematon torvi, ja kuten nimestä voi päätellä, kukan pääväri on puhtaan valkoinen. Monet valkonarsissit ovat myöhäisiä kukkijoita kukkien helposti kuukautta myöhemmin kuin kaikkein hätäisimmät narsissit, ja myös upean tuoksuvia.

Pikkusinililja ’Rosea’, kuin minikokoinen ilotulitus. Tämä tekee reippaasti siementaimia ja leviää, ja on silti kukkapenkkiin täydellinen, sillä kukinta on niin aikainen, ettei kukkapenkissä näy juuri muuta kuin multaa.

Hyviä yhdistelmiä

Sipulikukkia kannattaa istuttaa paljon yhteen paikkaan, niin saadaan lumoavia väriyhdistelmiä. Narsissit ja tulppaanit sointuvat toisiinsa, mutta on hyvä muistaa, että moni narsissi tuottaa paljon sivusipuleita, joiden avulla ne muodostavat tiiviitä kasvustoja ajan saatossa. Voimakaskasvuiset narsissilajikkeet kannattaa sijoittaa puiden ja pensaiden latvustojen alle, missä ne saavat rauhassa levitä. Brittiläinen tapa istuttaa narsisseja pitkin sisääntulotien reunoja on viehättävä ja toivottaa niin isäntäväen kuin vieraatkin tervetulleiksi.

Tulppaani ja hyasintti (Hyacinthus orientalis) sopivat hyvin yhteen, sillä niiden kasvupaikkavaatimukset ovat samanlaiset. Vuoriston lajeina kumpikin viihtyy kesällä kuivassa, jopa rutikuivassa maassa ja täydessä paahteessa. Kasvutavatkin täydentävät toisiaan, sillä hyasinttien kookkaat, värikkäät kukinnot matalissa varsissa muodostavat hyvän alustan tulppaanien kapeille varsille ja korkeammalle kohoaville kukille.

Kreikantulppaani (Tulipa orphanidea) on hienon ruosteenpunainen ja melko myöhäinen. Siinä on luonnonkukan siroutta ja viihtyessään siitä saa pitkäikäisen puutarhakasvin, toisin kuin monista jalostetuista tulppaaneista.

Luotettavia tulppaaneja

Moni tuskailee sitä, että tulppaanit jäävät yhden kevään kukiksi, ja näin onkin usein jalostettujen lajikkeiden ja joidenkin villilajienkin laita. Luotettavimpia ovat Apeldoorn-lajikkeet, joista tunnetuin on kirkkaanpunainen ’Apeldoorn’. Oranssinpunaisia ja kaksivärisiä lajikkeita on useita, kuten ’Apeldoorn’s Elite’ ja ’Beauty of Apeldoorn’. ’Blushing Apeldoorn’ on viehättävä lajike, jonka kukat muuttuvat lähes kokonaan keltaisista oransseiksi kukinnan edetessä.

Eräät villilajit, kuten metsätulppaani (Tulipa sylvestris), ovat varmempi valinta kuin esimerkiksi kerrannaiskukkaiset lajikkeet. Tosin nekin saattavat yllättää viihtymällä pitkään – etenkin, jos maa on läpäisevää ja kasvupaikka paahteinen.

Tulppaanien värikirjosta löytyy jotakin jokaiseen makuun. On leiskuvia, hempeitä, tummia ja puhtaanvalkoisia. Kannattaa valikoida monenlaisia sipulipusseja ja tutkia niissä mainittuja kukinta-aikoja, vaikka Suomessa ne eivät aina täsmääkään. Niistä saadaan kuitenkin osviittaa kauan kukkivan sortimentin valintaan.

Useimmiten aikaisimpia ovat matalat luonnonlajit parvi- ja tähtitulppaani (Tulipa tarda ja humilis), mutta pian niiden perään kukkivat tulitulppaanit (Tulipa Fosteriana-Ryhmä), joissa on nimen mukaisesti leiskuvanpunaisia kukkia, mutta myös puhtaanvalkoisia, kuten kaunis ’Exotic Emperor’, sekä lumme- ja raitatulppaanit (T. Kaufmanniana-Ryhmä ja Greigii-Ryhmä).

Tulipa acuminata on erikoisimmasta päästä tulppaaneja. Tällaiset harvinaisuudet on mukava kasvattaa ruukuissa, jotka voidaan nostaa kesän ajaksi johonkin kuivaan ja säilyttää talven yli ehkä juuri ja juuri nollan yläpuolella, jotta kasvu ja kukinta onnistuvat seuraavanakin vuonna.

Puolivarjoisalle paikalle

Pystykiurunkannuksen (Corydalis solida) mukulat ovat pieniä ja kellertäviä. Nekin istutetaan syksyllä, vaikka kasvi muistuttaa enemmän perennaa kuin sipulikukkaa. Versot nousevat varhain keväällä, ja pian kasvi kukkii. Kotimaisen luonnonkannan kukat ovat yleensä vaalean purppuraiset, mutta lajikkeiden värikirjo ulottuu valkoisesta lohenpunaiseen, vahvanpunaiseen ja tummaan violettiin.

Kiurunkannusten lomaan istutetaan koiranhampaita (Erythronium), joiden erikoinen nimi tulee hammasta muistuttavasta kapeankäyrästä sipulista. Koiranhampaissa on usein hienosti marmorikuvioiset lehdet ja kauniit nuokkuvat, liljamaiset kukat matalissa varsissa. Myös liljat (Lilium) viihtyvät puolivarjossa: etenkään liljan sipuli ei halua elää paahteisessa, kuumassa maassa.

Keisarinpikarililja (Fritillaria imperialis) on komea kukka, joka vaatii lannoitusta kukkiakseen seuraavanakin vuonna. Erityisen talvenarka se ei ole, mutta vierastaa talvista märkyyttä monen muun sipulikukan tapaan. Sen lehdet lakastuvat pian kukinnan jälkeen eli jo alkukesällä, joten sijainti lehtevien perennojen keskellä on sille sopivin.

Väriä alkukesään

Kesän alku saattaa olla hieman väritön tulppaanikauden jälkeen pioneja ja ruusuja odotellessa. Idänunikkojen (Papaver orientale) kookkaat, värikkäät kukat tuovat kaivattua näyttävyyttä, mutta myös sipulikukat tarjoavat väri-iloa alkukesään. Viherraitatulppaanit (Tulipa Viridiflora-Ryhmä) ja monet laukat kukkivat korkeina ja komeina juuri silloin, kun syreeninkukat alkavat osoittaa lakastumisen merkkejä. Muun kasvuston seassa laukkojen pian kukinnan jälkeen kellastuvat lehdetkään eivät niin häiritse.

Tähtihyasintit (Camassia) muodostavat kookkaita kukkasoihtuja sinisen sävyissä ja valkoisina. Ne ovat amerikkalaisia vuoristojen alarinteiden niittykasveja ja viihtyvät kosteutta pidättävässä paikassa. Tavallinen kukkapenkki on tähtihyasinteille varsin sopiva.

Tähtihyasintin kukkasoihdut kaunistavat alkukesän puutarhaa.

Pikakukkia

Hätähousun kannattaa ottaa hyllystä myös muutama pussi syyssahrameita (Crocus speciosus) ja syysmyrkkyliljoja (Colchicum autumnale) ja muita myrkkyliljan syksyllä kukkivia lajeja, sillä ne tulevat kukkaan tuota pikaa istuttamisen jälkeen. Ne voidaan istuttaa myös ruukkuun kuistille, sillä niiden varret ovat kovin lyhyet ja puutarhassa kukat saattavat lähes peittyä pudonneiden syyslehtien sekaan. Kukinnan jälkeen myrkkyliljat kannattaa kuitenkin istuttaa ulos puutarhaan, missä niiden kukkia saadaan ihailla seuraavinakin syksyinä.

Syksyllä kukkivien kasvien arvo on myös henkisessä annissa. Kaikki ei olekaan vielä lopussa, on jotakin mitä odottaa! Kuivien lehtien seasta nousevat tuoreet kukat ovat suorastaan ihmeellinen näky.