Rintamamiestalo puutarhoineen sai uuden elämän, kun porvoolaiset Beatrice Klaucke-Virtala ja Joni Virtala päättivät toteuttaa unelmansa kodista maaseudun rauhassa. Pitkään vailla vakituista asujaa ollut talo vajaan neljäntuhannen neliön kokoisella tontilla löytyi Loviisan Koskenkylästä.
Kaariportti on näyttävä yksityiskohta ja rytmittää tilaa.
Talon peruskunnon todettiin olevan hyvä ja rakenteet olivat kunnossa, joten kaupat kiinteistöstä tehtiin tammikuussa 2015. Muuttamaan pariskunta pääsi loppukeväästä sisäremontin valmistuttua. Talon ilme kirkastui, kun seinät maalattiin valkeiksi. Ulkokatto uusittiin viime kesänä. Jäljellä on enää ikkunaremontti.
Puutarhan uudet tuulet
Tontti jakautuu kahteen osaan. Yläpihalla sijaitsevat talo, autotalli ja ulkosauna. Alapiha oli ollut hoitamattomana vuosikausia ja kasvanut heinää. Joni sanookin, että aluetta voisi parhaiten kuvailla sanoilla ”villiintynyt heinäpelto”.
Perkaustyöt aloitettiin ostovuonna, jolloin pihalta kaadettiin vanhat koivut ja männyt ja niiden kannot kaivettiin ylös. Puutarhaan jätettiin tammi ja lehmus tunnelman luojiksi. Aikoinaan graniittikivillä rajattu kukkapenkki oli lähes hävinnyt rikkakasvien alle. Beatrice ja Joni kaivoivat graniittikivet ylös, poistivat valtavan määrän rikkakasveja ja tekivät samoista kivistä kukkapenkille uuden muodon.
Vanhassa penkissä kasvaneet valko- ja punakukkaiset pionit pääsivät uudistettuun penkkiin ja tuoreeseen multaan sen jälkeen, kun Beatrice oli pessyt juurakot puhtaiksi rikkakasveista. Istutusalueelle hankittiin näyttävä köynnöstuki loistokärhölle (Clematis ’Piilu’), köynnösruusulle (Rosa ’New Dawn’) sekä kanadalaiselle pilariruusulle (Rosa ’John Davis’).
Huolellisesti rajatut polut yhtyvät ja johtavat kahvittelupaikalle tuija-aidan siimekseen.
Selkeät rajaukset
Beatricella ja Jonilla on selkeä näkemys omasta puutarhastaan. Sen on istuttava saumattomasti asuinrakennukseen ja ympäröivään luontoon.
Ei voi olla huomaamatta, että niin heidän kotonaan kuin puutarhassakin kaikki työt on tehty huolella. Puutarhoissa kiinnitän huomion rajauksiin ja ilokseni huomasin, kuinka tarkasti rajaukset on tässä puutarhassa toteutettu. Tämäkin puutarha saa minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että rajaukset jäsentävät ja selkeyttävät puutarhaa ja ovat edellytys harmoniselle tunnelmalle ja mielenrauhalle.
Joni ja Beatrice sanovatkin, etteivät mene ”mistä aita on matalin”, vaan päämääränä on toteuttaa jokainen kohta puutarhassa niin, että se kestää aikaa. Molemmat ovat sitä mieltä, että kompromisseja materiaaleista tai puutarhan pohjatöistä he eivät tee.
Puutarhan tunnelma muuttuu lempeäksi ilta-auringon pehmeässä syleilyssä.
Pala kerrallaan
Puutarhaa talon ympärillä on rakennettu pala kerrallaan, ja nyt etupiha alkaa olla kunnossa – lukuun ottamatta loivaa rinnettä, joka on jo osittain saanut luonnonkivistä tukimuurin ja kasvit reilun multatilan muurin takaa. Näissä multa-altaissa rinteen puolivarjoisassa osassa viihtyvät kuunliljat (Hosta) ja pallotuijat (Thuja occidentalis ’Danica’), jotka korostavat tyylikkäästi toistensa muotokieltä.
Ylempänä rinteessä kasvaa vanha alppiruusu, joka on saanut kaverikseen muita alppiruusuja ja jaloangervoja. Rinteen aurinkoisella kohdalla kasvavat atsaleat, joista ’Ruususen Uni’ on emännän ehdoton suosikki. Rinne rajautuu nurmikosta kapealla istutusalueella, jossa viihtyvät perhosorvokit, kuunliljat, rotkolemmikit ja varjorikot.
Etupihan kulmaan kahdelle sivulle istutettu tuija-aita antaa näkösuojaa ja kasvaessaan tarjoaa kesähelteillä varjoa.
Suojaisa nurkkaus
Etupihan kulmaan kahdelle sivulle on istutettu tuija-aita, joka antaa puutarhaan näkösuojaa ja kasvaessaan tarjoaa kesähelteillä viilentävää varjoa. Aitakasviksi valittiin kartiotuija ’Brabant’, koska havuaitaa on tarkoitus pitää muotoon leikattuna, ja kyseinen lajike on siihen tarkoitukseen paras. Aidan sisäpuolelle tehtiin pieni oleskelualue, jossa on jo ehditty kahvitellakin. Kalusteiksi Beatrice ja Joni valitsivat sirot metallituolit ja -pöydän.
Aidan paikka on hieman ongelmallinen, koska pensaat altistuvat siinä pellolta puhaltaville tuulille. Viime talven vihmovien tuulten jäljiltä aita olikin kallistunut puutarhaan päin ja tuijat oli tuettava. Tukikepit laitettiin tien puolelle, ja Joni viimeisteli tuennan muutamalla riu’ulla riukuaitaa jäljitellen, jolloin lopputulos oli viehättävä.
Kahvittelupaikkaan mennään kaariportin alta. Kaari on näyttävä yksityiskohta ja rytmittää tilaa. Ihanasti tuoksuvat ’Lawinia’-köynnösruusut aloittelevat kasvua ylös kaarelle.
Puutarhassa on huolellisesti rajatut, kaarevat polut. Yläpihan polut yhtyvät ja johtavat kahvittelupaikalle tuija-aidan siimekseen. Myös alapiha on saanut upean käytävän, joka kulkee suorana nurmikon läpi huvimajalle. Kaikkien polkujen materiaalina on kivituhka.
Rintamamiestalo saa näköisensä puutarhan ympärilleen.
Alapihan valloitus
Alapihan haltuunotto alkoi, kun Joni päätti kokeilla leikata ”heinäpeltoa” ajettavalla ruohonleikkurilla. Jo ensimmäisellä kerralla hän totesi maan yllättävän tasaiseksi. Seuraavana kesänä hän jatkoi leikkaamista, ja pian koko alapiha oli siistillä nurmikolla. Heinien seasta löytyi muutama viinimarjapensaan jäänne, joten mahdollisesti alapiha on aikoinaan ollut hoidettua puutarhaa.
Pariskunta päätti tehdä alapihasta puistomaisen paikan, johon istutetaan jalo- ja koristepuita sekä rakennetaan huvimaja käytävineen. Tänä kesänä projekti lähti etenemään, kun paikka sai ensimmäiset puunsa. Kirjovaahtera (Acer platanoides ’Drummondii’), pilvikirsikka (Prunus pensylvanica) ja rusokirsikka (Prunus sargentii) ovat hyvässä kasvussa kesän helteistä huolimatta. Alapihalle naapurin rajaa vasten istutettiin aidanteeksi valko- ja sinikukkaisia pihasyreenejä (Syringa vulgaris), isotuomipihlajaa (Amelanchier spicata) sekä tuijia (Thuja occidentalis ’Brabant’). Taimet istutettiin siten, että samanlajiset pensaat jaoteltiin 1–4 kappaleen ryhmiin. Näin aidanteesta kasvaa elävän ja luonnollisen näköinen kokonaisuus.
Mennyttä aikaa huokuva huvimaja oli Jonin loppukesän projekti ja on saamassa istutukset ympärilleen. Huvimajan yksityiskohdat, kuten pilareiden yläkoristeet, pariskunta suunnitteli yhdessä ja Joni toteutti ne.
Hurmaava huvimaja
Mennyttä aikaa huokuva, romanttinen huvimaja oli Jonin loppukesän projekti ja oiva esimerkki hänen tinkimättömästä halustaan tehdä asiat huolella. Joni hankki vanhat ikkunat ja ruudutti ne tyyliin sopiviksi. Huvimaja on kooltaan 3 × 3 metriä, joten sinne mahtuu reilunkokoinen pöytä ja penkit. Huvimajan yksityiskohdat, kuten pilareiden yläkoristeet, Joni ja Beatrice suunnittelivat yhdessä, mutta katon huipulla kiiltävä metallinen pallo on Jonin oma ”piste iin päälle”.
Huvimajan valmistuttua Beatrice ja Joni ajattelivat jättävänsä rakennuksen ympärille suunnitellun istutusalueen teon ensi kesäksi, mutta niinhän se on, että nälkä kasvaa syödessä. Istutusalue kaivettiin ja istutuksiakin on jo tehty, mutta alueet täyttyvät sitä mukaa kuin Beatrice löytää haluamansa kasvit.
Syksyn tehdessä tuloaan työt pihassa vähenevät ja pariskunta asettuu puutarhansa tavoin hiljalleen odottamaan talvea. Talven kuluessa ehditään tehdä suunnitelmat tulevan kesän puutarhatöistä, ja kevättalvella valon lisääntyessä alkaa heillä, kuten niin monella muullakin, malttamaton odotus nähdä ja kokea puutarhan herääminen talviunesta.
Lähtiessäni Jonin ja Beatricen luota ajattelen hymyillen, että hylätyn vanhan puutarhan uusi elämä tulee olemaan kaunis ja omistajilleen mielihyvää tuottava.
Loiva rinne on jo osittain saanut luonnonkivistä tukimuurin ja kasvit reilun multatilan muurin takaa.
Muutamia puutarhan kasveja
Isotähtiputki
(Astrantia major)
Isotähtiputki ’Primadonna’ on vaatimaton ja vaivaton, noin 70 cm korkea perenna ja myös hyvä perhoskasvi. Isotähtiputki menestyy lähes kaikenlaisissa kasvualustoissa, mutta parhaiten se viihtyy maassa, joka on tuoretta tai kosteaa, kalkittua, savipitoista, runsasmultaista ja runsasravinteista. Kasvupaikka voi olla aurinkoinen tai puolivarjoinen. Kukkavarret kannattaa leikata ennen siementen kehittymistä, sillä muuten siementaimia ilmestyy runsain määrin.
Ritarinkannukset
(Delphinium)
Ritarinkannukset ovat näyttävimpiä perennojamme. Ne kasvavat 150–200 senttiä korkeiksi ja tarvitsevat lähes aina tuennan. Sinisävyiset kukat – vaaleansinisistä tummansinisiin – avautuvat keskikesällä. Eräät lajikkeet kukkivat valkoisin, vaaleanpunaisin tai tummanvioletein värein. Ritarinkannukset ovat kestäviä perinneperennoja. Ne istutetaan ravinteikkaaseen, syvämultaiseen ja kalkittuun maahan. Paikan tulee olla aurinkoinen tai puolivarjoinen, lämmin ja tuulensuojainen.
Kiinanritarinkannus
(Delphinium grandiflorum)
Kiinanritarinkannus ’Butterfly’ on noin 40 cm korkea, hentoversoinen perenna, jonka kukat ovat syvän siniset. Se kukkii heinä–elokuussa aurinkoisella, kuivahkolla ja ravinteikkaalla paikalla.
Amurinneilikka
(Dianthus amurensis)
Amurinneilikka kukkii ihastuttavin, violetein kukin loppukesällä monta viikkoa. Se viihtyy aurinkoisella paikalla, jossa maa on kuivahkoa, läpäisevää ja vähäravinteista.
Vuorineilikka
(Dianthus gratianopolitanus)
Vuorineilikka tulee noin 25 cm korkeaksi ja kukkii runsaasti kesä–heinäkuussa. Vuorineilikka on melko talvenkestävä ja kokeilemisen arvoinen. Se tarvitsee aurinkoisen kasvupaikan ja läpäisevän, kuivan, kalkitun ja kuohkean kasvualustan. Kasvutapa on mattomainen ja tuuhea. Vaatii säännöllisen jakamisen.
Jalokello
(Platycodon grandiflorus)
Jalokello on 25–50 cm korkea perenna, joka kukkii aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla heinä–elokuussa sinisin tai lähes valkoisin, suurin, kellomaisin kukin. Se viihtyy tuoreessa, runsasravinteisessa, hiekkapitoisessa ja läpäisevässä maassa eikä siedä talvimärkyyttä. Jalokello ei pidä jakamisesta, joten istuttamisen jälkeen sille annetaan kasvurauha.
Loistosalvia
(Salvia × sylvestris)
Loistosalvia on kauan kukkiva perenna aurinkoiselle paikalle. Kukinta alkaa loppukesällä ja jatkuu pitkälle syksyyn. Loistosalvia tarvitsee hyvin ojitetun ja kalkkipitoisen kasvualustan. Se tulee toimeen laihassakin maassa ja sietää kuivuutta, muttei märkää maata eikä talvikosteutta. Tuoksuvat kukat ovat tumman sinivioletit (lajike ’Blaukönigin) tai vaaleanpunaiset (’Rosa Queen’) ja kiinnostavat mehiläisiä. Kasvutapa on pensasmainen ja varret ovat tanakat.
Kaukasiantörmäkukka
(Scabiosa caucasica)
Kaukasiantörmäkukka on rentovartinen perenna, joka kukkii heinäkuusta syyskuuhun vaaleansinisin tai valkoisin kukin. Se viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisalla paikalla, jossa kasvualusta on multavaa ja läpäisevää.
Punaisomaksaruoho
(Sedum telephium)
Kirjavalehtinen punaisomaksaruoho ’Atlanta’ on näyttävä, syyskuussa vaaleanpunaisin kukin kukkiva, noin 40 cm korkea perenna aurinkoisille paikoille.
Tarhakullero
(Trollius × cultorum)
Tarhakullero on helppohoitoinen perenna, joka menestyy tavallisessa kukkapenkissä. Se pitää ravinteikkaasta ja kosteutta pidättävästä kasvualustasta ja sopii hyvin vesiaiheen yhteyteen ja muihin tuoreisiin paikkoihin. ’New Moon’ kukkii kesäkuussa runsaasti vaaleankeltaisin kukin aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla.
Julkaistu Oma PIHA -lehdessä 6/2018
