Siirry sisältöön

Pihlaja-angervoa kevätasetelmiin

Jaa artikkeli
viitapihlaja-angervo

Pihlaja-angervo, tarkalleen ottaen viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) on voimakaskasvuinen koristepensas joka levittäytyessään voi koitua ongelmaksi asti. Se leviää vauhdilla maavarsiensa avulla joten versoja saattaa pulpahdella pintaan milloin mistäkin ja siten sen hävittäminen voi olla puutarhasta hankalaa – etenkin jos se saa kasvaa ravinteikkaassa maassa. Oman taloni syrjällä, hyvin karulla paikalla lähes suoraan kallion päällä se on kasvanut hyvin hillitysti, joten omaa pihaani se ei ole pahemmin haitannut. Olenkin antanut sen kasvaa paikoillaan vapaasti. Itse en ole sitä pihalle istuttanut, se on kasvanut seinustalla aina. Alasleikkausta pensas kestää hyvin, ja näin keväällä katkon surutta oksia maljakkoon. Koko talven läpi oksissa on pulleat vihreät silmut ja pihlaja-angervo onkin pihallani juuri se ensimmäinen pensas joka keväällä puhkeaa lehteen. Juuri siitä syystä rakastan pihlaja-angervoa, lisäksi syksyllä siihen tulee usein kaunis punaisen ja violetin sävyinen syysväritys. Mikäli pihallasi kasvaa kurittamista kaipaava pihlaja-angervopensas tai -aidanne, suosittelen leikkaamaan kauniita vihreitä oksia kevätkodin koristukseksi. Lehdet puhkeavat sisällä lämpimässä jopa muutamassa päivässä ja kasvavat pikkuhiljaa yhä suuremmiksi. Ne säilyvät maljakossa hyvänä useita viikkoja. Sisällä kasvaessaan lehdistä tulee huomattavasti sirommat ja vaaleammat kuin ulkona puhjetessaan, mutta juuri siinä ilmava sulkamainen kauneus piileekin.

viitapihlaja-angervo2
, , , , , , , , , ,

Luonto ja kasvit ovat olleet lähellä sydäntäni koko elämän ajan. 1920-luvulla rakennetun puutalovanhuksen mukana tuli lähes puolen hehtaarin villi metsäinen tontti (vyöhykkeellä III-IV), joka käynnisti puutarhainnostuksen vuonna 2002. Aistien tarhassa -kolumneissa saan ilokseni jakaa sanoin ja kuvin puutarhaelämän ihanimpia aistielämyksiä. Lisäksi kirjoitan etenkin hyötypuutarha-aiheisia artikkeleita. Alati laajenevan lavatarhan myötä perennapuutarha on saanut rinnalle omavaraisempaan elämään tähtäävän potagerin ja hedelmäpuita. Luontoyhteys rikastuttaa elämää, ja jokainen omalla pihalla vietetty hetki lataa ihmisen täyteen uutta energiaa!

Mainos – sisältö jatkuu alla

Tutustu Oma PIHA -lehteen

Oma PIHA on lehti sinulle, joka nautit pihasta, puutarhasta tai parvekkeesta.

Löydät lehden sivuilta sekä harvinaisuuksia että perinteisiä pihakasveja – vinkkejä uuden tontin omistajalle ja konkaripuutarhurille.

Katso tarjous
Mainos päättyy

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös

  • Syysväriklassikko pihlaja

    Pihlaja on syysvärien klassikkopuu, jonka ruska-aika on joka vuosi yhtä ihana kokemus! Tänä syksynä pihlajat marjovat erityisen runsaasti ja puiden lehdistöissä ovat esillä kaikki oranssin, keltaisen ja punaisenkin tulensävyt. Meillä viihtyviä pihlajalajeja ja -lajikkeita on useita. Puutarhassa luonnostaan kasvavat pihlajat (Sorbus aucuparia) kannattaa toki säilyttää. Niistä varttuu tilavalla ja valoisahkolla paikalla kaunismuotoisia puita. Jotakin kotoisaa

  • Pihlajanmarja on lintujen herkku

    Vaikka kirjoitin jo elokuun lopulla (29.8.) tähän blogiin monikäyttöisistä pihlajanmarjoista, ja Sailakin viikko sitten (12.10.)  herkullisen pihlajanmarjahyytelön valmistuksesta, ei liene pahitteeksi laittaa muutama rivi pihlajanmarjasta lintujenkin kannalta. Onhan se sentään loppusyksystä lintujen tärkein marja. Marjansyöjälinnuille riittääkin ruokaa tänä syksynä. Pihlajat ovat notkuneet punaisenaan marjoista ainakin täällä läntisellä Uudellamaalla. Runsas sato pitää linnut pitkään Suomessa. Saattaa

  • Herkullisia, tuumasivat punatulkku ja Saila pihlajanmarjoista

    Ryhdyin kunnianhimoiseen puuhaan, pihlajanmarjaviinin valmistukseen, ilman seikkaperäistä ohjetta. Itse asiassa ohje oli erinomaisen ylimalkainen. Keitettyäni pihlajanmarjat (pistin mukaan vähän ruusunmarjaakin) ja annettuani kattilan seistä huoneenlämmössä muutaman päivän, valtasi epäilys minut. Aloin nähdä painajaisia homehtuneesta kattilasta ja siitä ulos valuvasta ruskeasta vaahdosta. Heivasin kattilan jääkaappiin ajatuksena keittää siitä hyytelöä, kunhan ehdin. Kattila seisoi jääkaapissa noin viikon,

  • Näin tilhi pihlajanmarjan noukki

    Seurasin lauantaina (10.10.) parinkymmennen tilhen pihlajanmarjaruokailua pienessä, mutta komean ruskaisessa pihlajassa Hangon Itäsatamassa. Paikka on aivan laitureiden läheisyydessä, missä liikkuu jatkuvasti ihmisiä ja autojakin. Senpä takia tilhet eivät ehtineet saada montaakaan marjaa nokkiinsa, kun ne taas pelästyivät ja pyrähtivät kallioisella mäellä kasvaviin puihin, mutta palasivat hetken kuluttua takaisin. Oheisessa neljän kuvan sarjassa seurasin yhtä parveen

Kaikki jutut