Uuselintarvikeasetus vuodelta 1997 hankaloittaa luonnonyrttien kaupallista elintarvikekäyttöä Voimassa olevan uuselintarvikeasetuksen mukaan kasveilla on oltava kaupallista elintarvikekäyttöhistoriaa ennen vuotta 1997 Suomessa tai muualla EU-maissa, muussa tapauksessa niille on haettava uuselintarvikelupa. Vuonna 1997 voimaan tullutta uuselintarvikeasetusta ei ole luonnontuotealalla noteerattu riittävällä tarkkuudella eikä viranomaispuolella ole tunnettu luonnontuotealan kaupallisen merkityksen laajuutta ja aiheeseen liittyviä tiedotustarpeita.
– Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin järjestämän Villikasvit ja lainsäädäntö I -koulutuksen yhteydessä tammikuussa 2013 tuli esille vakava ja pitkäaikainen tiedonkulun katkos luonnontuotealan ja lainsäädännön valvonnasta vastaavien viranomaisten välillä, kertoo projektipäällikkö Birgitta Partanen Ruralia-insitituutista . – Viranomaispuolella ei ole tunnettu luonnontuotealan kaupallisen merkityksen laajuutta ja aiheeseen liittyviä tiedotustarpeita.
Innostus luonnonkasveihin – villikasveihin – on levinnyt viime vuosina koko Euroopassa ja myös Suomessa. Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO valitsi villiruokalähettilääksi huippukokki Sami Tallbergin, joka sai myös Kulttuurin Suomi-palkinnon suomalaisen puhtaan, villin luonnon nostamisesta esiin ruokakulttuurissa. Villiruoalle nähdään mahdollisuuksia myös vientituotteina. Villiruoka on saanut oman visuaalisen ilmeen ja se oli myös Suomen Bocuse d´Or -tiimin teema tammikuun kokkien maailmanmestaruuskilpailuissa.
Voimassa olevan uuselintarvikeasetuksen mukaan kasveilla on oltava kaupallista elintarvikekäyttöhistoriaa ennen vuotta 1997 Suomessa tai muualla EU-maissa, muussa tapauksessa niille on haettava uuselintarvikelupa.
– Luonnonyrtit ovat kuitenkin olleet keruutuotetarkastaja, -neuvoja ja -poimijakoulutuksissa 1980-luvulta lähtien ja keruutuotetarkastajia on koulutettu Suomessa jo yli 130, neuvojia yli 5000 ja poimijoita kymmeniä tuhansia, toteaa Partanen.
– Vaikka uuselintarvikeasetus on koulutuksissa mainittu, luonnontuotealalla ei ole missään vaiheessa oivallettu, että uuselintarvikeasetus koskisi koulutuksissa pitkään käytettyjä, kauppayrtti- ja myöhemmin luonnonyrttioppaassa mainittuja kasveja. Villikasvi-innostuksen levitessä ja käytettävien kasvien valikoiman laajetessa on Ruralia-instituutin villikasvikoulutuksissa tarkistettu mahdollisia käytön rajoituksia valvovalta viranomaiselta Evirasta.
Koulutuksiin, kehittämiseen ja opintomateriaaleihin on panostettu melkoiset määrät rahoitusta mm. OPH:n, MMM:n ja EU:n eri rahoituskanavista ja alan pienyritystoiminta alalla on kasvanut jatkuvasti 2000-luvulla. Yrittäjille syntynyt tilanne on erittäin hankala seuraavaa kasvukautta ajatellen. Kerääjien kanssa pitäisi pystyä tekemään sopimuksia jo nyt, mutta tässä tilanteessa yrittäjä joutuu toimimaan omalla riskillään. Pahin skenaario on, että selvitysten viipyessä seuraava kasvukausi menetetään ja moni pieni maaseudun yritys luopuu yrttitoiminnastaan. Todennäköisempää kuitenkin on, että valtaosalle kasveista pystytään osoittamaan kaupallinen käyttöhistoria ja toiminta voi jatkua lähes ennallaan.
MMM:n, Eviran ja Luonnontuotealan teemaryhmän edustajat ovat neuvotelleet asiasta viime viikolla ja Luonnontuotealan teemaryhmä kutsuu koolle selvitystyöryhmän kokoamaan yhteen tiedot kasvien käyttötarkoituksista ja -historiasta. Mikäli kasvin merkittävästä elintarvikekäytöstä löytyy dokumentaatiota ennen vuotta 1997 ja se on turvallinen, kasvi on vapaasti kaupallisesti käytettävissä muuta elintarvikelainsäädäntöä noudattaen. Käyttöhistorian osoittamisessa tullaan tarvitsemaan alalla pitkään toimineiden yritysten apua. Dokumentointia varten kootaan kaikkea kasvien kaupallista käyttöä koskevaa tietoa, kuten myyntitilastoja, pakkausmerkintämalleja, luetteloita ja reseptejä.
