Suopayrtti
Helsingin kaupunginmuseo järjestää perjantaina 14.6.2013 klo 14-18 jälleen puutarhajuhlan Työväen-asuntomuseossa, Kirstinkuja 4. Tapahtuman erityis-teemana ovat tällä kertaa puutarhurin kädentaidot, ja tapahtumassa muun muassa punotaan pajusta ja askarrellaan perhos-baareja.
Muistojen kukkaset kukoistavat museon vanhoja kansanpihojen koristekasveja esittelevässä penkissä. Pihatorilla Maatiainen ja Hyötykasviyhdistys myyvät perinnekasvien taimia ja siemeniä. Muina yhteistyö-kumppaneina tapahtumaa ovat toteuttamassa Helsingin siirtolapuutarhojen aluejärjestö, Puutarhamartat, Alppila-Seura, Dendrologian seura ja Karjalan Nuoret. Tapahtumaan on vapaa pääsy kuten kaupunginmuseoon aina.
Puutarhuri hyötyy monenlaisista kädentaidoista, joiden avulla harrastuksesta voi tehdä entistäkin antoisamman. Työväenasuntomuseon puutarhajuhlassa on mahdollista laajentaa osaamistaan ja saada ideoita. Pajunpunoja Kirsti Salo opettaa, miten pajuista syntyy helposti teline köynnöskasveille, ja Puutarhamarttojen teltassa tehdään perhosbaareja houkuttamaan perhosia puutarhan kaunistukseksi. Sisällä museossa askarrellaan koristeellisia kylvömerkkejä ja taitellaan siemenpusseja, joissa omien perinnekasvien siemeniä voi vaikkapa antaa lahjaksi.
Työväenasuntomuseon rauhallisella ja vehmaalla puutalopihalla voi tutustua museon monilajiseen kukkapenkkiin sekä kysyä sen perinnekasveista ja niiden hoidosta kokeneilta siirtolapuutarhaviljelijöiltä. Hyötykasviyhdistys ja Maatiainen ry myyvät taimia ja siemeniä. Alppila-Seura pitää pientä pulla- ja mehupuhvettia ja Karjalan Nuorten yhtyeen musiikki luo kesäistä tunnelmaa.
Puutarhajuhlan päätyttyä klo 18 Dendrologian seura vie museon pihalta parituntiselle puukävelylle naapuriin Alppipuistoon, jossa kasvaa lukuisia harvinaisia kasvilajeja. Upea, alkujaan 1800-luvun puolivälissä syntynyt puisto on jäänyt monille helsinkiläisille tuntemattomaksi.
Kukkivaa historiaa museopenkissä Työväenasuntomuseon kukkapenkki esittelee kolmisenkymmentä vanhoille työläispihoille tyypillistä perennalajia. Työläisille hyötykasvit olivat tärkeimpiä, eikä kukille voitu suoda paljon aikaa, tilaa saati rahaa. Siksi työväen koristekasvit olivat kestäviä, vähään tyytyviä ja helppoja lisätä. Yksi yleisimmistä lajeista, suopayrtti, kasvoi usein ovenpielessä, jotta kukkien saippuainen tuoksu raikastaisi huoneilmaa.
Useat työläispihojen kasvit olivat ikivanhoja, jo 1600-1700-luvulla Suomeen tulleita kuten varjolilja, rusopäivänlilja, lehtoakileija sekä nyttemmin lähes unohtuneet harmaamalvikki ja vuohenkello. Myös uudemmat muotikasvit ehtivät pian työväen tarhoihin kuten 1800-luvun suosikit saksankurjenmiekat, pionit ja särkynytsydän sekä 1900-luvun alun uutuudet asterit, kanadanpiisku ja kultapallo.
Komeaksi pensaaksi kasvava harmaamalvikki oli aikoinaan kansanpihojen suosikkikasveja. Nyt se on lähes unohdettu.
Museopenkki tarjoaa silmänilon lisäksi tietoa Suomen kukkivasta kulttuuriperinnöstä. Toivon mukaan se myös innostaa vaalimaan täkäläisiin oloihin ja maisemaan sopeutuneita maatiaiskasveja.
