Kun odotus palkitaan

Kukkien kasvattamiseen liittyy aina tietynlainen odotus ja jännitys. Ehkä se on puolet kasvattamisen viehätystä ja kun odotus vihdoin palkitaan ihanalla kukinnalla, saa se kenet tahansa kotipuutarhurin vallan villiintymään. Itse olen huhtikuusta asti (jolloin pistokkaaat sain) odottanut ruusunnuppupelargoni Prince Gustavin kukintaa ja nyt suloiset täyteen ahdetut lähes vaahtokarkkimaiset hempeät pallerot ovat avautumassa. Kasvihuoneessa ovat ruukussa kukkineet pitkään myös töyhtövanat joiden seurana kasvaa vihreäkukkaista kellohyasinttia joiden nuput pullistuvat päivä päivältä. Ensimmäistä kertaa istutin kokeeksi saviruukkuun tuoksumiekkaliljaa huhtikuun lopulla ja kesän aikana niiden vanat ovat venyneet jo yli puolitoistametrisiksi ja pienen kasvihuoneeni katto alkaa jo tulla vastaan. Ne ovat pysyneet hyvin pystyssä sillä ovathan ne tuulelta ja sateelta suojassa, mutta nyt oli pakko niitä hieman sitoa. Ensimmäiset nuput ovat ilmestyneet joten paljon odotettavaa vielä riittää vaikka hieman jo ilmassa leijuukin syksyn tuntua.

Kesän yllättäjä oli pihallani puolestaan ihana harjaneilikka jota myös lapsena rakastin yli kaiken, harjaneilikakimppu oli kauneinta mitä tiesin. Se teki nyt paluun omalle pihalleni muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Harjaneilikkahan on kaksivuotinen joten se saattaa välillä tuntua kadonneen, vain ilmestyäkseen taas uudelleen kun se on saanut ensin siementää rauhassa ja kasvattaa tyviruusukkeensa. Näistä taidan tosin kerätä siemenet talteen jotta saan kylvää ne juuri sinne minne haluan.