Persilja kuuluu kasvimaan perusyrtteihin. Rautahermoisimmat hyötypuutarhurit kasvattavat persiljansa siemenistä, muut kääntyvät taimimyyjien puoleen. Molempi parempi, sillä tärkeintä on että saadaan tuoretta persiljaa keittiöön.

Sillä tuore persiljasilppuhan on ihanaa: sitä voi ripotella melkein minkä tahansa kesäruoan päälle, sen kauniit lehdet sopivat annosten koristeeksi, eikä miinusta ole sekään, että se peittää hengityksestä valkosipulin hajun. Tuoreesta persiljasta voi lehtien lisäksi käyttää pehmeät varret – kunhan ne vain silppuaa tarpeeksi hienoksi.

Persilja viihtyy ravinteikkaassa maassa, aurinkoisella paikalla, johon vesi ei jää seisomaan. Tämän olen oppinut kantapään kautta: varjoisalla vijelyspalstalla tai jäädessään kesäkurpitsan jättimäisten lehtien alle persilja näivettyy ja katoaa lopulta kokonaan. Mutta annas olla, kun sille löytää tarpeeksi aurinkoisen ja läpäisevän paikan, niin sehän vallan innostuu. Persiljaa pääsee verottamaan vaikka joka päivä, uutta lehteä kasvaa kyllä tilalle.

Perinteisen kähäräpersiljan seuraksi voi hankkia sileälehtistä persiljaa, jossa on miedompi maku. Ja vaikkei olisi kasvimaatakaan, niin ei huolta, sillä persilja kasvaa hyvin myös ruukussa.