Persilja kuuluu kasvimaan perusyrtteihin. Rautahermoisimmat hyötypuutarhurit kasvattavat persiljansa siemenistä, muut kääntyvät taimimyyjien puoleen. Molempi parempi, sillä tärkeintä on että saadaan tuoretta persiljaa keittiöön.
Sillä tuore persiljasilppuhan on ihanaa: sitä voi ripotella melkein minkä tahansa kesäruoan päälle, sen kauniit lehdet sopivat annosten koristeeksi, eikä miinusta ole sekään, että se peittää hengityksestä valkosipulin hajun. Tuoreesta persiljasta voi lehtien lisäksi käyttää pehmeät varret – kunhan ne vain silppuaa tarpeeksi hienoksi.
Persilja viihtyy ravinteikkaassa maassa, aurinkoisella paikalla, johon vesi ei jää seisomaan. Tämän olen oppinut kantapään kautta: varjoisalla vijelyspalstalla tai jäädessään kesäkurpitsan jättimäisten lehtien alle persilja näivettyy ja katoaa lopulta kokonaan. Mutta annas olla, kun sille löytää tarpeeksi aurinkoisen ja läpäisevän paikan, niin sehän vallan innostuu. Persiljaa pääsee verottamaan vaikka joka päivä, uutta lehteä kasvaa kyllä tilalle.
Perinteisen kähäräpersiljan seuraksi voi hankkia sileälehtistä persiljaa, jossa on miedompi maku. Ja vaikkei olisi kasvimaatakaan, niin ei huolta, sillä persilja kasvaa hyvin myös ruukussa.

Lumipeite näyttää herkkiä jälkiä pihan muiden asukkaiden elämästä: siroja jalanjälkiä siellä, siiven lennokas pyyhkäisy tuolla. Liikkeellä voi olla lintuja, pieniä jyrsijöitä kenties, ehkä lumikkokin. Mustarastas esimerkiksi on ruvennut viime vuosikymmenten […
Kuvassa näkyy olohuoneeni sohvan viereistä ikkunanurkkausta. Siinä onkin rakkaat asiat tiivistettynä, kissat tosin puuttuvat. Kukat ikkunalla ovat isoäidin vanhassa kukkatelineessä ja kastelen niitä lapsuudesta tutulla kannulla (josta myös kissat tykkäävät […]
När den glada julen städats ut finns det plats och lust att påbörja ett nytt odlingsår med spirande grönska. De växter som behöver förodlas längst som paprika och chili brukar […]
Euroopanlehtikuusen neulaset ovat puutarhan myöhäisimmän ruskan runollinen yksityiskohta. Tämä havukasviksi poikkeava kesävihanta puu on kotoisin keskisen Euroopan vuorilta. Kultaneulaskimput säteilevät puun oksilla tähtimäisesti ja pysyvät yleensä osin kiinni vielä lumen
Talvi tuli jotenkin hirveän nopeasti. Tältä näytti The Pilgrim -ruusuni eli ’Auswalker’ marraskuun puolivälissä, kun oli harvinaisen lauhaa. No, sen jälkeen tulikin harvinaisen aikainen talvi – meillä lounaissaaristossa mennään usein […]