Ihmekasvi aaloe

Aaloeta ei turhaan kutsuta ihmekasviksi. Jokainen joka on päässyt kokeilemaan pieneen palovammaan kasvin lehden sisältä suoraan puristettua tai kaavittua kirkasta geeliä, on varmasti vaikuttunut sen tehosta. Joskus keittiössä kokkaillessa tulee vahingossa poltettua näppinsä, nopea apu on onneksi lähellä. Kipu loppuu välittömästi, iho tuntuu suorastaan viilenevän ja palovammakohtaan ei jää muutaman minuutin kuluttua jälkeäkään tapahtuneesta. Aaloe helpottaa myös kesällä hyttysenpistoja.

Etelä-Amerikassa kasvista käytetään nimitystä ”taivaallinen lääkäri” ja Venäjällä puolestaan sitä sanotaan kuolemattomuuden kasviksi. Aaloe sisältää yli 200 elimistöllemme tärkeää ainetta ja niiden yhteisteho luo parantavan vaikutuksen. Sisäisestikin aaloeta käytetään hyvien ominaisuuksiensa vuoksi, mutta koska lajikkeita on olemassa useita, eivätkä niistä kaikki ole sopivia sisäisesti käytettäväksi, ei sitä kannata kotioloissa lähteä testailemaan. Aaloeta on joskus käytetty tehokkaana ulostuslääkkeenä joten vatsanväänteet saattavat silloin iskeä täydellä teholla.

Koska aaloelajikkeita on olemassa kaikkiaan yli 300, en ole täysin varma mitä lajiketta omani on. Asiaa tutkailtuani olen tuumaillut että kyseessä voisi olla rohtoaaloe. Toiset aaloekasvit kasvattavat vain yhden ”ruusukkeen” mutta tämä meidän kotona kasvava tekee holtittomasti pitkiä rönsyjä. Se valloitti ikkunanlaudan melko nopeasti – ja pienokaiset seuraavat perässä. Jo edesmennyt isoäitini sai aikanaan pistokkaan tuttavaltaan, joka oli saanut sen taas tuttavan tuttavalta. Pistokkaista helposti lisättävänä on kasvin pienokaisia lähtenyt paljon maailmalle ystävien mukana myös isältäni ja äidiltäni. Toki minunkin piti oma pistokas pihistää pari vuotta sitten. Olenkin vahvasti sitä mieltä että joka kodissa pitäisi olla ainakin yksi aaloe kasvamassa, niin helppohoitoinen ja hyödyllinen kasvi se on.

Kotonani eivät huonekasvit viihdy melko kuivan sisäilman vuoksi, aaloelle se ei kuitenkaan ole ongelma. Se että unohdan mehikasvin kastella ja lannoittaa, ei myöskään tuota ongelmia. Päinvastoin liialla kastelulla sen saa nopeammin hengiltä. Hyvin läpäisevän mullan tulisikin aina hyvin kuivahtaa kastelukertojen välillä. Multaa kasvi ei paljoa tarvitse. Suurempaan ruukkuun sen voi vaihtaa kasvuvauhdin mukaan, esimerkiksi muutaman vuoden välein. Meillä aaloet kasvavat saviruukuissa ja se varmasti onkin muoviruukkua otollisempi jotta liika kosteus ei jäisi ruukkuun muhimaan.

Kesällä tuumasin että kuumilta paikoilta kotoisin olevana kasvina se varmasti viihtyisi kasvihuoneessa, niin ei kuitenkaan käynyt. Lehdet alkoivat ruskettua, mutta palautuivat jälleen elinvoimaisen vihreiksi tuotuani kasvin syksyllä taas sisätiloihin. Epäilen että kasvihuoneen ilmankosteus oli sille liikaa. Suojaisalla puolivarjoisalla paikalla se puolestaan kasvoi valtavasti toissakesänä. Alla kuvagalleriassa on muutama kuva omasta ”pikkuisestani”, sekä isäni ja äitini luona kasvavasta huomattavasti massiivisemmasta aaloesta.