Kesäkuun nimikkokasveiksi on valittu heti alkukesästä kukkivat kiinanlaikkuköynnös ’Annikki’ ja hopeahärkki. Yhteistä kukinta-aikaa lukuunottamatta muuta yhteistä näillä kasveilla ei sitten olekaan.
Upean kirjava, puna-vihreä-valkoinen laikkuköynnös kiipeilee ylöspäin ja sen vahvasti kielolta tuoksuvat kukat tuottavat loppukesästä maukkaita, kiivin kaltaisia hedelmiä. Karun ja kuivan maan hopeahärkki puolestaan verhoaa maat ja kivimuurit sielläkin, missä vain harva muu kasvi viihtyy.
Värikäs laikkuköynnös tuottaa herkullisia hedelmiä
Kiinanlaikkuköynnöksen (Actinidia kolomikta) kookkaita vihreitä lehtiä värittävät valkoiset ja punaiset läikät, joka tekevät kasvista iloisen kirjavan ja hyvin koristeellisen. Lehtilaikkuja kehittyy eniten hedekasveihin. Syksyn tullen punavalkoinen kasvusto muuttuu himmeän ruosteenpunaiseksi ennen kuin yöpakkaset lakastuttavat lehdet.
Kirjavien lehtien kätköissä, lähes näkymättömissä kukkivat kiinanlaikkuköynnöksen pienet valkoiset kukat. Vahvasti kielolle tuoksuvien kukkien paikalle kehittyy loppukesästä parin sentin kokoisia vihreitä hedelmiä, jotka maistuvat kiiville.
Yleensä hedelmien muodostumiseen tarvitaan vähintään kaksi eri sukupuolta olevaa taimea, hede- ja emitaimi. Suomalainen kiinanlaikkuköynnös ’Annikki’ on kuitenkin poikkeus tästä säännöstä. Se antaa satoa, vaikka taimia olisi vain yksi, sillä sen hede- ja emikukat ovat samassa taimessa.
Kiinanlaikkuköynnökset kasvavat kotiseudullaan Itä-Aasiassa valoisissa, viljavissa ja tuoreissa lehtometsissä pensaiden joukossa. Laji kestää talvet Etelä-Suomessa I-III-vyöhykkeillä, mutta kun taimi istutetaan lämpimälle kasvupaikalle ja sen juuristo suojataan lehtikasalla talveksi, köynnös menestyy jopa Oulun korkeudella V-vyöhykkeellä. Kiinanlaikkuköynnös leikataan tarvittaessa vasta elokuussa, sillä mahlavuoto on hyvin voimakasta keväällä.
Laikkuköynnösten 3-5 metriä korkeat jäykät versot eivät tartu itse tukeen, joten ne sidotaan puun rungon ympärille tai köynnöskehikkoon tai oksien annetaan valua muurilta alaspäin.
Hopeahärkki selviää ennätyskuivista kesistä
Kuumissa ja kuivissa oloissa selviää vain aniharva kasvi. Yksi tällainen on hopeahärkki (Cerastium tomentosum), joka peittää kuivat rinteet ja kivikkokasviryhmät hopeisilla versoillaan ja kesäkuussa valkoisilla kukillaan.
Kauttaaltaan nukkakarvaisen hopeahärkin versot valuvat kivimuurien päältä ja verhoavat rinteitä. Kasvi viihtyy auringon paisteessa kaikenlaisilla kuivilla ja karuilla mailla jopa muutaman sentin paksuisessa mullassa. Koska versot talvehtivat lumen alla, hopeahärkki alkaa kasvaa varhain keväällä ja peittyy valkoisiin kukkiin jo kesäkuun alussa. Se leviää nopeasti maanpäällisillä juurtuvilla versoillaan, kun se istutetaan 30 sentin etäisyyksin. Versojen leikkaus silloin tällöin uudistaa kasvin ja tekee siitä erityisen tuuhean.
Viljeltävät härkkilajit eroavat ulkonäöltään toisistaan hyvin vähän. Esimerkiksi valkohärkki ’Silberteppich’ (Cerastium tomentosum var. columnae) muistuttaa erehdyttävän paljon hopeahärkkiä, mutta tämä muunnos ei kasva yhtä vikkelästi. Erittäin kestävä tunturihärkki (Cerastium alpinum) on hyvä vaihtoehto hopeahärkille etenkin Pohjois-Suomessa.
Kuukauden kasvit valitsee Taimistoviljelijät ry kullekin kasvukauden kuukaudelle. Valitut pensaat, puut ja perennat ovat hyviksi havaittuja monivuotisia koriste- ja hyötykasveja. Nimikkokasvien valinnalla halutaan myös muistuttaa, että monivuotisten kasvien taimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan roudan sulamisesta maan jäätymiseen saakka.
