Ruusujen keräämisestä voi saada mukavan harrastuksen. Kun sana harrastuksesta leviää laajemmalle, on ystävien ja sukulaisten helppo keksiä sopiva lahja. Ruusujen maailma nimittäin on täynnä uusia lajeja ja lajikkeita. Ruusupensas mahtuu pienellekin pihalle, ja ajan myötä sen kasvu on helppo pitää kurissa. Toisin käy joskus lahjaksi saaduille tammille ja pihdoille. Ravinteikkaassa puutarhamullassa ne kasvavat helposti tukkipuun mittoihin.
Jos pihalla jo on valmiiksi ruusupensaita, voi ruusutarhan eli rosariumin rakentaa niiden ympärille. Parhaiten ruusutarhalle soveltuu suojainen ja aurinkoinen, loiva etelä- tai lounaisrinne. Kalteva maasto takaa sen, että vesi ei jää seisomaan ruusujen juurille ja auringonvalo tuo pensaisiin runsaasti kukkia.
Ruusut viihtyvät valossa ja lämmössä
Paras maa ruusuille on ravinteikas ja runsasmultainen. Mullan joukossa on hyvä olla jonkin verran hiekkaa, joka parantaa maan vedenläpäisykykyä. Etenkin pitkälle jalostetut ryhmäruusut vaativat meidän oloissamme parhaimman mahdollisen kasvupaikan. Maan laatuun ei tarvitse kiinnittää yhtä suurta huomiota, jos istutettavat pensaat ovat kestäviä, vanhoja ruusulajikkeita. Tiiviissä savessa ja kovin kuivilla soramailla ruusut eivät kuitenkaan menesty.
Jossain määrin maan laatua voi parantaa sekoittamalla siihen muita maalajeja, mutta maan muuttaminen kasvin toiveiden mukaiseksi tietää puutarhurille melkoista urakkaa. Luontaisesti kasville sopiva kasvupaikka takaa yleensä parhaat edellytykset kestävään menestykseen.
Tyypillisessä suomalaisessa pihassa on suuri nurmikko, joka käy hyvin ruusutarhan pohjaksi. Nurmikko tulee kuitenkin kuoria pois ruusujen alta, sillä nurmiheinät tukehduttavat monen koristekasvin kasvun lähes kokonaan. Niinpä omaa rosariumia perustettaessa nurmikko irrotetaan teräväkärkisellä pistolapiolla koko istutusalueen laajuiselta alalta. Pensasruusuja istutettaessa kuorittavan alueen koon on hyvä olla vähintään puoli metriä kanttiinsa. Nurmikon tilalle voi istuttaa monia maanpeittoperennoja, jotka sitä vastoin edistävät ruusun hyvinvointia ja estävät rikkakasvien pesiytymisen ruusujen tyvelle.
Rosarium vanhoista pensasruusuista
Alussa ei monestikaan ole käsitystä siitä, kuinka suureksi rosarium tulee kasvamaan. Suunnittelimmekin siksi helpon istutuskaavan, joka muuntuu peruskaavan toistokerroista riippuen. Kuudesta pensaasta syntyy jo näyttävä sisääntulo oleskeluterassille. Jos istutuskaavaa toistaa ruusuiseksi käytäväksi, voi sen suunnata niin, että rosarium johdattaa vaikkapa pihan komeimman puun, patsaan tai lipputangon luo.
Ruusuja voi tarhaan istuttaa vähitellen, vaikkapa yhden uuden joka vuosi. On kuitenkin hyvä, että pensaiden sijoittamisessa on jonkinlainen valmis suunnitelma. Kun ensimmäisiksi ruusuiksi hankkii kestäviä ja omajuurisia, vanhoja pensasruusuja, saa varmimmin positiivisia tuloksia.
Aloittelijan tarhan kestävistä ruusulajikkeista löydät lisää tietoa Oma Pihan –lehden kesänumerosta.Näissäkin kaunottarissa riittää kymmenittäin vaihtoehtoja, eikä ruusujen talvisuojauksen ja leikkauksen kanssa tarvitse nähdä suurta vaivaa. Jalojuuriset ryhmäruusut vaativat enemmän hoitoa, mutta palkitsevat hoitajansa toki loistokkaalla kukinnalla.
Viehättävä ruusutarha syntyy vaikkapa istuttamalla ensimmäisiksi ruusuiksi suviruusun (Rosa pimpinellifolia –hybr. ’Poppius’), sen läheisen sukulaisen juhannusruusun (Rosa pimpinellifolia ’Plena’), mökinruusun (Rosa majalis ’Foecundissima’), mustialanruusun (Rosa ’Minette’), punalehtiruusun (Rosa glauca) ja neilikkaruusun (Rosa ’F. J. Grootendorst). Ruusujen valinnassa kannattaa talvenkestävyyden lisäksi huomioida kukinta-aika. Kun ryhmässä vuorottelevat alku- ja loppukesän kukkijat, säilyy se näyttävänä koko kasvukauden ajan. Kukkien lisäksi tärkeä koristearvo on kiulukoilla, jotka ruusuilla voivat olla vihreitä, oransseja, punaisia tai täysin mustia.
Ruusutarhan istutus ja hoito
Ruusujen istutukseen voi ryhtyä keväällä tai syksyllä, astiataimia voi istuttaa myös keskellä kesää, joskin tällöin on pensaita muistettava kastella ahkerasti. Yhtä ruusua varten käännetään maa 80 cm x 80 cm kokoiselta alueelta. Jos istutetaan useampia pensaita samalla kerralla, on helpointa kunnostaa suuri, yhtenäinen istutusalue, esimerkiksi kolmelle ruusulle 80 cm x 240 cm. Tarvittaessa maata lannoitetaan ja parannetaan lisäämällä sen joukkoon hiekkaa tai/ja kompostia. Tarpeeksi syvä istutuskuoppa on ruusujen menestyksen tärkeimpiä edellytyksiä.
Kuopassa ruusujen taimien juurien tulisi mahtua olemaan suorina ilman että ne painautuvat kiepiksi kuopan pohjalle. Yläosastaan taimen tulisi asettua mieluiten muutama sentti aikaisempaa kasvusyvyyttä syvemmälle. Jalojuuriset ruusut istutetaan 10-15 cm entistä syvempään! Maa ruusun ympärillä tiivistetään kevyesti astumalla. Se voidaan vielä lopuksi muotoilla niin, että itse ruusun tyvelle jää pieni kumpare, mutta ulompana ruusua kiertää painanne. Näin kasteluvesi ei karkaa liian nopeasti.
Ruusun ympärille istutetaan maanpeittoperennat. Hyviä kasveja ruusujen alle ovat esimerkiksi suikeroalpi (Lysimachia nummularia), maahumala (Glechoma hederacea), kevätkaihonkukka (Omphalodes verna) ja rentoakankaali (Ajuga reptans). Nämä kasvit leviävät itsekseen ja yhden ruusun alle syntyy kuudesta isosta taimesta nopeasti matto, jonka läpi rikkakasvien on vaikea päästä. Ruusutarhaa laajennettaessa saa uudet maanpeittotaimet edullisesti ja vaivattomasti omasta takaa. Maanpeittokasvit eivät kavahda, vaikka niistä silloin tällöin irrottaa istutuslapiolla taimia. Taimet juurtuvat nopeasti uusille kasvupaikoilleen, kun niiden mukaan pyrkii saamaan korkean, ehjän juuripaakun.
Lopuksi maa kasvien ympärillä kastellaan hyvin. Vettä tarvitaan vähintään ämpärillinen ruusua kohden, mieluiten useampia. Istutuksen jälkeinen aika on kriittisintä ruusun menestymisen kannalta. On tärkeää, että pensas juurtuu hyvin.
Helppohoitoiset juhannusruusut ja mökinruusut ovat vanhojen mummonmökkien pihapiireissä selviytyneet vuosikymmeniä. Jos ruusuryhmässä kasvaa vanhanajan ruusuja, niiden hoidoksi riittää kuivien ja kuolleiden oksien poisto kevättalvella vuoden tai parin välein. Keväällä ruusujen tyvelle levitetään vähän rakeista lannoitetta. Maanpeittokasveja käyttämällä ei kitkemisestäkään juuri tarvitse huolehtia.
