Keväisin kukkivat sipulikasvit ovat melko helppohoitoisia, mutta silti ne suovat runsaasti väriloistoa kasvattajalleen jo aikaisin keväällä, kun muut kukkivat kasvit vasta heräilevät talven jäljiltä. Suurin osa sipulikasveista on alunperin kotoisin Välimeren alueen ja Vähän-Aasian karuilta vuoristo- ja aavikkoseuduilta tai Etelä-Afrikasta. Vaikka sipulikasvit tulevatkin toimeen vähäravinteisella kasvupaikalla, on maaperän kuitenkin syytä olla ravinnepitoinen joka vuotisen kukinnan turvaamiseksi. Esimerkiksi tavallinen, lannoitettu puutarhamulta sopii hyvin sipulikasvien kasvualustaksi.
Suurin osa sipulikasveista istutetaan syksyllä, mutta etenkin talveamme kestämättömät, keski- ja loppukesällä kukkivat sipulikasvit istutetaan varhain keväällä. Hyötäminen eli kukkasipuleiden kasvattaminen sisällä on vanha keino saada hyasintteja jouluksi tai tasetteja aikaisin kevättalvella, mutta kukkasipuleita voi syksyllä istuttaa myös parvekelaatikoihin. Silloin talvisuojauksesta on kuitenkin huolehdittava hyvin ja otettava huomioon esimerkiksi se, että sipulit eivät altistu suurille lämpötilan vaihteluille.
Helmi- ja sinililjat sekä lumikellot – nurmikoiden kukkaloistoa
Muskotilta tuoksuvat helmililjan Muscári kukat ovat monille kevään ensi merkki. Helmililja viihtyy lähes kaikenlaisessa maaperässä niin kivikkotarhassa kuin ravinteikkaassa kukkapenkissäkin. Se kasvattaa sivusipuleidensa avulla mättäitä, jotka kannattaa jakaa joka kolmas tai neljäs vuosi, jotta sivusipulit eivät kasvutilan puutteen takia jäisi liian pieniksi. Kun puutarhaan ilmestyy helmililjoja sellaisille paikoille, mihin niitä ei ole istutettu, on helmililja lisääntynyt siemenistään. Helmililjakasvustot ovat kauniita myös kookkaampien kasvien aluskasvillisuutena.
Sinililjatkaan Scilla eivät ole kovin vaateliaita kasvupaikan suhteen. Useimmat lajit tuottavat runsaasti siemeniä, ja mattomaiset sinililjakasvustot saattavatkin laajeta nopeasti kasvupaikallaan. Matalakasvuiset lajit sopivat nurmikoille ja aluskasvillisuudeksi pensaiden alle, korkeammaksi kasvavat lajit ovat edukseen kukkapenkeissä ja reunuskasveina. Suosituimpia sinililjojamme on idänsinililja Scilla sibirica , joka varjoisalla nurmikolla villiintyy varsin herkästi.
Galánthus -sukuun kuuluvat lumikellot menestyvät parhaiten harvassa nurmikossa tai kukkaniityillä. Ne muodostavat pensaiden alle tai vastaaviin suojaisiin paikkoihin runsaasti kukkivia mätäsmäisiä kasvustoja. Myös lumikellot villiintyvät helposti, mikä ei olekaan mikään ihme, sillä kuohkeassa ja multavassa maassa sivusipuleista kasvaa pian reheviä mättäitä. Lumikellot lisääntyvät hyvin myös siementensä avulla.
Krookukset- kevään ensimmäiset kukkijat
Crocus -suvun lajien kasvit eivät itse asiassa ole sipulikasveja, vaan niiden talvehtimiselin on litteä, yksivuotinen mukula. Kreikan sana ¤crocus¤ merkitsee sahramia, ja sahramia todella saadaankin syksyisin kukkivan maustesahramin eli Crocus sativus -lajin kukkien kuivatuista emien luoteista. Syksyisin kukkivat krookukset voi hyvinkin istuttaa varjoisaan paikkaan, kun taas keväisin kukkivat krookukset suosivat aurinkoisia kasvupaikkoja. Kaikista sipuli- ja mukulakasveista juuri krookukset viihtyvät parhaiten nurmikoilla. Jos krookuskasvustosta halutaan elinvoimainen ja pitkäikäinen, on maassa oltava riittävästi ravinteita eikä kasvupaikka saa kuivua mihinkään aikaan kasvukaudesta. Krookusten lehdet on myös jätettävä ruohonleikkurilta rauhaan siihen asti, kunnes ne kellastuvat. Krookuksia lisätään vanhan mukulan yläpuolelle kasvavista pikkumukuloista. Mukulat kaivetaan maasta silloin, kun lehdet ovat kuihtuneet ja juuret hävinneet.
Tulppaanit puutarhan perinteisenä väriläiskänä
Vuonna 1554 Itävallan lähettiläs sai tuotua kotimaahansa Hollantiin muutaman tulppaanin sipulin Konstantinopolista. Pian tulppaanin sipuleilla käytiin kauppaa ja keinoteltiin ikään kuin nykyajan pörssiosakkeilla. Tulppaaniryhmät ovat oivia kukkapenkin katseenvangitsijoita, mutta ne sopivat myös ruusu- tai perennapenkkien väli-istutuksiksi. Vähemmän vaateliaat lajikkeet käyvät myös kivikkopuutarhan koristukseksi.
Tiheällä nurmikolla tulppaanit eivät kuitenkaan menesty, koska niiden juuret eivät pärjää kilpailussa heinien juurten kanssa. Jos tulppaani-istutus jonain vuonna kasvattaa runsaasti kukkia paikassa, jossa alunperin oli vain yksi tai muutama sipuli, on kasvupaikan valinta osunut kohdalleen. Tulppaanit ovat silloin lisääntyneet emosipulin suomujen väliin kasvaneista sivusipuleista.
Narsissit tunnettiin jo muinaisessa Egyptissä
Narcissus -sukuun kuuluvat narsissit ovat alun perin kotoisin Pyrenneitten niemimaalta, missä niitä vieläkin kasvaa luonnonvaraisina. Eurooppalaisissa puutarhoissa narsisseja on kasvatettu jo useiden vuosisatojen ajan. Ennen ajanlaskumme alkua tasetteja käytetiin Egyptissä hautajaisissa, ja Kreikassa narsisseja viljeltiin jo 400 eKr. Pohjois-Eurooppaan narsissit löysivät tiensä ilmeisesti munkkien mukana keskiajalla, ja Ruotsissa ja Suomessa narsisseja tiedetään varmasti kasvatetun jo 1700-luvulla. Narsissien sukuun kuuluu noin 50 eri lajia, joiden lisäksi narsisseista on tuhansittain risteymiä ja muunnoksia. Nykyisten, silmää hivelevien kauniiden puutarhalajikkeiden jalostus perustuu paljolti luonnonvaraisten narsissilajien risteyttämiseen.
Narsissin nimen alkuperä saattaa liittyä kreikan sanaan narkissos , joka lienee muunnos sanasta narke eli ¤halvaus¤. Ainakin hirvieläimet jättävät narsissit rauhaan, johtuipa se sitten narsissien sisältämistä myrkyllisistä aineista tai yksinkertaisesti siitä, että narsissit maistuvat pahalta. Toinen myöhäisempi, narsissin nimen alkuperää selittävä tarina kertoo kreikkalaisesta nuorukaisesta nimeltä Narkissos. Narkissos rakastui omaan kuvajaiseensa lähteessä ja yrittäessään turhaan tavoittaa kuvajaistaan hän lopulta epätoivoisena päätyi surmaamaan itsensä. Jumalat sitten muuttivat Narkissoksen kukaksi, narsissiksi.
Narsissit ovat monivuotisia sipulikasveja, joiden lisääntyminen vuodesta toiseen edellyttää, että niiden lehdet saavat lakastua rauhassa. Luonnossa narsissit menestyvät parhaiten sellaisten vesistöjen äärellä, jotka keväisin tarjoavat kostean kasvupaikan, mutta kuivuvat kesäksi melkein kokonaan. Puutarhassakin keväisin kostea, suorastaan märkä kasvupaikka, joka kuivuu kesäksi, on narsisseille eduksi. Tiheäkään nurmikko ei haittaa narsissien kasvua, ja ne elävöittävät myös luonnontilaisia ja villiintyneitä puutarhoja. Narsissit sietävät varjoisiakin kasvupaikkoja, mutta viihtyvät hyvin myös auringossa. Sipulien kehittymiselle aurinkoinen kasvupaikka on kuitenkin lähes välttämätön edellytys. Matalat narsissilajit sopivat myös kivikkopuutarhaan.
Hylätyissä, vanhoissa pihapiireissä saattaa vuodesta toiseen kasvaa valkonarsisseja Narcissus poeticus , joiden kukkien kuuden vitivalkoisen terälehtien keskeltä hehkuu lyhyt, keltainen, punareunainen lisäteriö eli torvi. Myös valkonarsissia isompikukkainen ¤Actaea¤ -lajike ja kerrannaiskukkainen valkonarsissi ovat vanhojen pihojen ja puutarhojen kukkia, samoin kuin luonnonlajeille kestävyydessä vertoja vetävät keltanarsissin Narcissus pseudonarcissus -lajikkeet.
