” Mansikan alhaisiin satotasoihin Suomessa on ollut yhtenä syynä hallitsematon kastelutekniikka. Kun kasvit saavat on riittävästi ja tasaisesti vettä, ne kasvattavat voimakkaan lehdistön sekä valmistavat runsaan sadon. Tihkukastelu mahdollistaa ravinteiden tarkan annostelun kasveille kasteluveden mukana. Ravinteita pystytään antamaan kasvukaudella sen mukaan, mitä kasvi eri kehitysvaiheissaan tarvitsee.
Kastelulannoitetta suositellaan annettavaksi jokaisella kastelukerralla. Tällöin kasvukaudenaikainen lannoitus voidaan jakaa jopa 10-20 kertaan. Kuivina vuosina kastelulannoitus varmistaa ravinteiden liukenemisen ja kulkeutumisen kasvin juurten ulottuville. Vastaavasti sateisina kesinä ravinteiden huuhtoutumista voidaan tihkukastelun avulla vähentää.
Lannoituksen suunnittelu
Viljelmän perustamisvaiheessa on suositeltavaa tehdä tarvittava lannoitus maa-analyysin perusteella rakeisilla lannoitteilla. Myös viljelykauden aikaisen lannoituksen suunnittelussa kannattaa käyttää maa-analyysiä, jotta saadaan tietoon maan ravinnetason muutokset.
Tihkukastelulannoitusta suunniteltaessa on huomioitava lisäksi kasteluveden laatu (ravinne- ja humuspitoisuus), kasvuvaihe, lajike, taimimäärä/ha, tavoiteltava satotaso, maalaji, veden kulutus sekä lannoitesekoittajan toimintaperiaate ja sekoitussuhde. Käytännön toteutusta varten kastelulannoitus on suunniteltava tilakohtaisesti ja apuna tarvitaan usein tietokoneohjelmia.
Lannoiteliuoksen valmistaminen
Kastelulannoituksessa käytetään vesiliukoisia lannoitteita. Lannoitteiden on liuottava sataprosenttisesti veteen, jotta kastelujärjestelmä pysyy puhtaana. Jokaisella kastelulannoitteellakin on kuitenkin enimmäisliukoisuusmäärä, joten niitä ei voi sekoittaa veteen rajattomasti. Tukkeutumien estämiseksi voidaan emoliuossäiliöön laittaa lannoitteiden mukana kastelulaitteistojen puhdistukseen tarkoitettuja aineita tai typpihappoa.
Mikäli samaan emoliuosastiaan laitetaan useampaa eri lannoitetta, on tarkistettava, että ne voidaan sekoittaa keskenään. Lannoitteissa olevat kalsium ja fosfori tai kalsium ja rikki saostuvat helposti reagoidessaan keskenään ja eivät ole enää kasveille käyttökelpoisessa muodossa.
Suositeltava emoliuosväkevyys on 10 -15 % ja valmiin kasteluliuoksen väkevyys 1- 1,5 promillea. Lannoiteveden johtokykyä voidaan mitata johtokykymittarilla.
Mansikalla kasvukauden aikainen lannoituskastelu olisi hyvä jakaa kolmeen eri vaiheeseen, jolloin lannoitetta annetaan erilaisilla typpi-kali -suhteilla. Mansikalla typen otto on voimakkaita satokauden aikana heinäkuussa, jolloin lannoitus on syytä olla typpivoittoisempi kuin keväällä ja syksyllä.
Kukinnasta sadon loppuun typpi-kali -suhde 1:1,25
Sadonkorjuun jälkeen typpi-kali -suhde 1:4
Kastelutarpeen määrittäminen
Oikean kasteluajankohdan määrittämiseen on suositeltava käyttää tensiometriä. Tensiometrin mittausanturi sijoitetaan noin 10 cm sivuun tihkuletkusta juuristovyöhykkeeseen 20 – 30 cm:n syvyyteen.
Tutkijat ovat antaneet mansikan kasteluun tihkuletkuilla seuraavanlaiset ohjeet. Kun maan kosteus laskee tensiometrillä mitaten alemmaksi kuin -0,3 . -0,5 baaria, aloitetaan kastelu. Maan ollessa kosteampaa kuin -0,2 baaria, ei tarvitse kastella. Mikäli kukinnan jälkeen ei ole esiintynyt 5 mm:ä suurempia luonnonsateita, on syytä kastella. Satoikäisiä kasvustoja kastellaan viikossa 3 – 4 litraa kasvia kohden heinäkuun loppuun saakka, ja siitä eteenpäin elo- syyskuussa 1 – 2 litraa kasvia kohden, jos luonnon sateita ei esiinny. Hienoilla hieta-, moreeni-, turve- ja savimailla kastelu tehdään kolme kertaa viikossa ja helposti vettä läpäisevillä karkeilla moreeni ja hietamailla 4 – 6 kertaa viikossa vastaavasti pienemmillä vesimäärillä, jotta kosteus saadaan pidettyä tasaisena.
Kastelulla ja lannoituksella pystytään ohjaamaan kasvin juurten kasvua ja varmistamaan riittävä veden ja ravinteiden saanti. Liian pitkä kasteluaika kuljettaa osan vedestä ja ravinteista liian syvälle, liian lyhyt kastelu puolestaan voi aiheuttaa matalan juuriston ja vaikuttaa sitä kautta esim. talvenkestävyyteen. ”
