Vuosikymmenen ajan on mietitty määritelmää sille, mitä lähiruoka oikeastaan on ja tuleeko sitä ylipäätään kahlita määritelmien alle. Nyt keskustelu on tullut yhteen käännekohtaansa, kun tuore lähiruokaselvitys nimeään lähiruuaksi paikallisen ruuan. Paikallisella tarkoitetaan maakunnan tai sitä vastaavan alueen sisältä tulevaa ruokaa.
Kaikki Suomessa tuotettu ja valmistettu ruoka ei siis enää virallisesti ole lähiruokaa koko Suomen alueella, kuten esimerkiksi Elintarviketeollisuusliitto ja tuottajajärjestö MTK ovat aiemmin määritelleet. Taloustutkimuksen Suomi syö 2011 –tutkimuksen mukaan myös kaksi kolmasosaa suomalaisista on sitä mieltä, että lähiruoka on yhtä kuin Suomessa tuotettu ruoka.
Maa- ja metsätalousministeriön tilaamaan lähiruokaselvitykseen lähiruuan määritelmä on napattu suoraan viime syksynä uudistetusta elintarvikehygieniasäädöksestä. Suomen kansallisessa, EU:n hyväksymässä lainsäädännössä helpotettiin elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäisen, paikallisen ruokatuotannon ja -myynnin vaatimuksia.
Kun EU:ssa kiinnostuttiin ruuan ympäristövaikutuksista ja ruokaturvan vuoksi myös sen jäljitettävyydestä, alkoi alkuperän merkitsemisessä kelkka kääntyä. ”Valmistettu EU:ssa” ei enää palvellut tarpeita. Jäljitettävyyden kautta syntyi halu erotella kotimarkkina-alueen eli koko EU:n alueen eri osissa tuotettu ruoka paitsi ruokakulttuurisen nimisuojajärjestelmän, myös tuotannon alkuperän kautta.
Tuli selväksi, että hallinto tarvitsee lähiruualle määritelmän, jonka avulla voidaan ohjata niin elintarvikevalvontaa kuin tukijärjestelmiä ja hankerahojakin. Lopulta päädyttiin siihen, että parjatut ruuan turvallisuutta rajaavat säädökset tukevat paikallisen ruuan käyttöä omalla alueella. ( Ruokatieto)
