Voiko sanoa, että rakkaalla lapsella on monta nimeä, kun on kyse noin vahvasta ja sitkeästä puusta. Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen Lappohjanrannassa, mikä on kaikkien kansalaisten vapaassa käytössä, rantahietikolla kasvavat männyt näyttävät todellisen sitkeytensä. Oletettavasti jo yli satavuotiaiden mäntyjen kasvuunlähtökohta on nyt puolitoista metriä maanpintaa ylempänä. Syvä paalujuuri on kaivautunut ties monenko metrin syvyyteen rantahiekalla. Sivulle menevät juuret ovat kuin käsivarsia sormineen ja kynsineen.
Mäntyjen kasvuolot ovat muuttuneet, kun etelämyrskyt ovat pyyhkineet dyynirantaa hiekan valuessa töyräältä alas mereen. Huono asia männyille, mutta hyvä kesänviettäjille. Valuneesta hiekasta on muodostunut 100 – 200 metrin levyinen matalan veden alue, minkä jälkeen tuleekin jyrkkä pudotus 15 metrin syvyyteen.
Omakohtaisia kokemuksia männyistä on vuosien takaa, kun rakennettavan talon tieltä piti kaataa muutamia ”taivaita tavoittelevia” petäjiä. Joistakin laskettiin vuosirenkaiden perusteella iäksi noin 170 vuotta. Suomen vanhin mänty on 780 vuotta ja se on löydetty UK-kansallispuistosta läheltä Venäjän rajaa.
Männyn juuriin olen tutustunut tarkemminkin, kun olen kuntoilun vuoksi kaivanut tontilta puolisen tusinaa kantoja lapiolla, käsisahalla ja rautakangella. Paalujuuren takia olivat tosi tiukassa. Totesin myös, etteivät vanhatkaan kannot olleet juurikaan lahonneet, vaan olivat mitä parhainta tervasta sytykkeeksi.
Pula-aikana männyn jälsi- ja nilakerroksesta tehtiin pettujauhoja. ”Pane leipään puolet petäjäistä”, neuvoi Saarijärven Paavo. Mutta tiesitkö, että männyn neulasissa on C-vitamiinia useita kertoja enemmän kuin esim. appelsiinissä, joten neulastee silloin tällöin voisi tehdä terää. Ja mäntyiset aitatolpat kannattaa laittaa hetkeksi nuotioon, jolloin hiiltynyt pinta ei kelpaa lahottajille.
