Ei mun haalari enää kaipaa lankaa ei neulaa. Korjaustyö tehty jo on.
Mutta miksi tänne muutin, siihen syykin on, että sais edes joskus katsella talventörröttäjää.
Kun menen pesuhuoneen peilin eteen naamaani mä tuijotan. Kyllä se minun on, mut hieman muuttunut.Kaksi poskea punaista sieltä pällistää, enkä toivoa voi enempää.
Ennen posket kalmankalpeat on väriä vaihtaneet, ne ihmisen on, jotka paljon ulkoilee. Kun halkopinon kärrää kohti muuria, siinä hyvät hapet kyllä saa
.Ja samannäköisiä täällä ovat muutkin ihmiset, jos joku tiellä koiraansa ulkoiluttaa. Ei voi kun ihmetellä lakin tupsuja, ja kahta poskea tummanpunaista.
Mä vinkkaan autosta hello, ja takaisin saan terveisen, siinä kohtaa kaksi naista keski-ikäistä.
Ja sama tie on meillä kummallakin, kohti kevättä .
Mutta olen minä sen verran aikuinen, etten ihmisiä turhaan häiritse. Kun eilen ajoin lumipenkkaan aivan rauhassa, sain siitä kuitenkin palkinnon.
Sä tulit tänne mulle koneita laittamaan, mutta siitä paljon aikaa siitä jo on.Ja olen sentään sen verran tyylikäs keski-ikäinen, etten haluu sulle olla enää vaivaksi.
Tää talventörröttäjä, mulle antaa toisen nautinnon. Se kertoo luonnon kierron ihmeellisen. Se antaa mulle koko päivän kauneuden ja linnuille sen, mikä niille kuuluu.
En halua edes, että näet minua nyt. Hyvässä kunnossa on maalaistalon emäntä. Sä valitsit koneet mä valitsin luonnon kauneuden, eikä siihen ole mitään lisäämistä.
(Mikko Alataloa mukaellen)
