Elokuun myötä syksyn istutuskausi pyörähtää käyntiin. Kaikkea voi istuttaa syksyllä: hedelmäpuita, marjapensaita, perennoja, sipulikukkia, koristepensaita ja –puita. Syksyn tullen kasveja ei useinkaan tarvitse kastella niin ahkerasti kuin keväällä istutettaessa, sillä luonto hoitaa kastelun. Sen sijaan kasvien suojaus nälkäisten eläinten hampailta kannattaa muistaa.
Syksyn tullen eläinten ravinto luonnosta vähenee ja ne alkavat etsiä ruokaa yhä lähempää ihmisasutusta. Peuroille, jäniksille ja myyrille maistuvat etenkin ruusun sukuiset rosaceae-suvun kasvit. Ruusujen lisäksi sukuun kuuluvat esimerkiksi omena-, päärynä- ja kirsikkapuut, orapihlajat ja monet angervot. Poppelin ja haavan kuori on niinikään suosittua syys- ja talviravintoa. Talven tullen, kun ruoka vähenee vähenemistään, saattavat eläimet siirtyä jyrsimään jopa havukasveja.
Suojaus siis kannattaa, jos aikoo jatkossakin pitää koriste- ja hyötykasvit puutarhassa. Kana- tai katiskaverkkoaita kasvin ympärillä toimii hyvin, kunhan se on tarpeeksi korkea – peurat kurkottavat korkealle – ja ulottuu myös maan alle. Myyrät ja jänikset kaivautuvat kasvin tykö alakautta, jos vain pääsevät. Noin kaksikymmentä senttiä maan alla riittänee jo myyriä vastaan, ja vajaat kaksi metriä suojaa peuroilta.
Kuulostaa hurjalta! Pihastahan tulee kanaverkkohahmojen kansoittama veistospuutarha. No, ihan kaikkia kasveja ei tarvitse suojata, kirjallisuudesta ja netistä kannattaa etsiä tietoa ettei tule tehtyä turhaa työtä. Mutta yllätyksiä sattuu. Neidonhiuspuu, jolla en kuvitellut olevan mitään vihollisia, kelpasi peuroille ainakin pieneksi mausteeksi. Versojen kärjet saivat typistyksen, vaikkakaan koko puu ei maistamisesta tuhoutunut.
