Vanhaan pihaan sopii sora. Betonitiilet olisivat aivan liian säntillisiä. Vain luonnonkivet ja –materiaalit kelpaavat, sillä niiden pinta ja muodot ovat tarpeeksi eläviä täydentämään ajan patinoimaa pihamaata.

Vanhaa sorapintaa ei ole rakennettu nykyaikaisin menetelmin, suodatinkankaineen kaikkineen. Rikkaruohoja pitää poistaa säännöllisesti, mutta yllättävän harvalla kitkemisellä pärjää. Kerran kuussa riittää, kun rapsuttaa raudalla käytävän ja oleskelualueen sorapinnat huolellisesti reunoja myöten ja haravoi irronneet rikkakasvit pois.

Haravoimalla sorapinta saa arvokkaan, hoidetun ilmeen. Muistan joskus 18-vuotiaana kävelleeni Lontoon paremmalla omakotialueella katsellen, kuinka puutarhuri haravoi siistit raidat etupihan soraan iltahämärissä. ”Siinäpä unelma-ammatti”, tuumin. Tekemisen rauha ja siististä jäljestä nauttiminen huokuivat puutarhurista.

Tekemisen rauha, mahdollisuus vaipua omiin ajatuksiin hitaan rytmikkään kuopsutuksen ja haravoinnin tahtiin on ylellisyyttä. Ei ihme, että zen-munkit pitävät hyvää huolta sorapuutarhoistaan. Soran haravointi käy mietiskelyhetkestä.

Jaa artikkeli