Keväällä kerroin miten vanha, umpeenkasvanut kasvimaa jyrsittiin. Vaikka se olisi viisainta pitää viljelemättömänä plänttinä ja kylvää vasta ensi vuonna, en millään malttanut. Puolet kasvimaasta jäi paljaaksi, puolet kylvettiin.
Paikka on hyvä, aurinkoinen maatilkku, maa vanhaa merenpohjaa. Keväällä kasvimaata ympäröivissä ojissa lotisee vesi. Maa on savista, niukin naukin ettei liian savista.
Saaressa on peuroja, kauriita ja ties mitä vihollisia. Kaivavat kuulemma porkkanatkin maasta jos sen sallii. Ensi töikseni kylvämisen jälkeen rakensin risuaidan, jonka toivoin pitävät peurat loitolla.
Vajaan puolentoista metrin korkuisena aita ei ehkä ole tarpeeksi korkea, mutta peuroilla on riittänyt syötävää muualla eivätkä ole tulleet vihanneksieni kimppuun. Saarella laiduntaa myös lehmiä, enkä totisesti halua löytää niiden sorkanjälkiä kasvimaaltani, mikäli ne pääsevät ulos aitauksestaan! Ainoat kasvimaalta löytyneet isot ”tuholaiset” ovat joskus maata kaivava koira ja paljasta multaa vessanaan käyttävät kissat, omia otuksia joille pitänee suoda kasvimaan käyttöoikeus kuten parhaaksi näkevät.
Kaikki kasvaa vimmatusti, myös rikkaruohot, mutta yllättävän hyvin ne ovat silti pysyneet aisoissa. Alussa piti kitkemisessä olla huolellinen, nyt ovat vihannekset jo niin suuria että ne pärjäävät. Persiljaa riittäisi vaikka myyntiin, ja sen lehtien lomasta kurkistavat somat, pienet valkoiset orvokit. Auringonkukkien ensimmäiset kukat ovat auenneet parin metrin korkeudessa, ja Taloustutkimuksen kyselyyn osallistumisesta kiitoksena saadut kehäkukan siemenet ovat itäneet hienosti.
Ruukussa ostetut tilli ja basilika ovat jo suuria, samoin pellon reunasta kaivettu lipstikka. Äidin keittiölaatikon pohjalta löytyneet ruiskaunokitkin itivät, siis yli kymmenen vuotta vanhat siemenet! Yhdestä pussista iti kuusi siementä, ja nyt ne kukkivat kauniisti.
Huraa, mikä jymymenestys! Kasvimaan hoito on valtavan palkitsevaa.
