Heinäkuussa kannattaa aina poiketa pienille hiekkateille, puikkelehtimaan metsäpalstojen ja peltojen lomaan ihmettelemään Suomen maaseudun kauneutta. Tienvarren kukat tekevät matkasta ikimuistoisen.

Siellä, missä maatalous ei ole liian tehokasta lannoitteineen ja torjunta-aineineen, viihtyvät monet niittykukat. Kuivat tienpientareet ovat niille parhaita kasvupaikkoja, sillä kuivassa rinnemaassa eivät viihdy niittykukkien pahimmat kilpailijat ruohot ja nokkoset. Aromaisessa pientareessa mikään ei kasva liian reheväksi eikä vie elintilaa muilta.

Punaiset ahdekaunokit (Centaurea jacea) ja puna-apilat (Trifolium pratense), lämpimän keltaiset keltamatarat (Galium verum) ja niittynätkelmät (Lathyrus pratensis) ja valkoiset koiranputket (Anthriscus sylvestris) muodostavat yhdessä niin kauniin tienvarren kukkapenkin, että on pakko hidastaa vauhtia! Paras tapa ihailla tienvarsien monimuotoisuutta on ehdottomasti pyöräily. Polkupyörän selässä ehtii ihailla myös perhosia ja kuulla hyönteisten surinaa.

On hyvä pitää mielessä, että monet ketojen ja tienvarsien perinteiset kasvit ovat taantumassa. Silloin niitä ei tule turhaan poimittua, ja tieto harvinaisuudesta lisää usein ihailun määrää.

Jaa artikkeli