Puutarhaan kaivataan aina väriä, oikeaa kukkaloistoa. Harvoin se toteutuu, sillä kasvit tarvitsevat tilaa ja ravintoa, valoa ja sopivaa säätä kukkiakseen kuin viimeistä päivää. Sitäpaitsi kasvit pitävät joinakin vuosina lomaa eivätkä kuki niin runsaasti.
On oikeastaan väärin olettaa, että kasvi edes haluaisi peittyä kukkasiin. Lehtiä tarvitaan, joten niidenkin pitää näkyä. Ilman lehtiä ei yhteyttämisestä tulisi mitään, eikä haihduttaminenkaan onnistuisi. Kasvi ei voisi hengittää. Kukat eivät hengitä eivätkä muodosta ravintoa, niillä vain lisäännytään.
Katseet kauniisiin lehtiin siis! Onnellinen on se puutarhuri, joka näkee kasvien kauneuden muuallakin kuin kukissa. Hänen ei tule voivoteltua säitä ja tuholaisia ja ties mitä syitä kukkimattomuuteen, vaan hän iloitsee muista onnistumisista: talvenaran kasvin talvehtimisesta, terveestä lehvästöstä ja hämähäkin seitistä aamukasteessa.
Sitäpaitsi lehdetkin osaavat olla värikkäitä. Viimevuotisen Paras Piha –kilpailun voittajien Leena ja Olavi Niemen pihalla punalehtiset käenkaalit (Oxalis) kylväytyvät kivettyjen polkujen varsille tehden käytävistä varsin koristeelliset. Vallilan siirtolapuutarhan palstalla puolivilliintynyt tatar suorastaan leiskuu auringossa, vaikka se voidaan oikeastaan luokitella rikkaruohoksi helpon leviämisensä takia.
Entä tyräkit (Euphorbia)? Niidenkin lehdet suorastaan huutavat huomiota. Mikä parasta, värikäslehtisten kasvien show jatkuu keväästä syksyyn ja sitä täydentää mukavasti vaihtuva kukkanäyttely.
