Villiintyneestä rinteestä törröttää huiskamainen, vihreä töyhtö. Epäusko valtaa mielen; voisiko se olla… ei kai vain? Kyllä vain! Parsa sinnittelee vadelmien, horsmien ja vaahteran taimien seassa.

Parsaa on vaikea huomata, niin läpikuultavan vihreä se on. Ohuet lehdet tököttävät yhtä vihreästä varresta, juuri sellaisesta keskikesän vihreästä, joka ympäröi koko puutarhan. Kun silmä keskittyy etsimään pitkänhuiskeaa töyhtöä, alkaa niitä huomata vähän joka puolella rinnettä. Parsoja kasvaa siinä ainakin parikymmentä!

Rinne on joskus ollut puutarha, sen todistavat pari vanhaa omenapuuta ja punaviinimarjapensaat. Nyt siihen on suunniteltu hedelmätarhaa, sillä paikka on sopivasti aurinkoinen. Ehkä hedelmätarhassa, puiden väleissä voisi myös kasvaa parsaa, kun se näkyy noin hyvin viihtyvän.

Kasvimaa sijaitsee alempana, tasaisella, kosteammalla maalla, suorastaan savessa. Sinne ei kehtaa ainakaan kaikkia parsoja siirtää, ne kun viihtyvät kuivassa, jopa hiekassa. Savisella maalla ne tarvitsevat hyvin vettä läpäisevän, esimerkiksi hiekasta tehdyn kohopenkin.

Jääköön suurin osa niille sijoilleen, mutta ensi keväänä tiedän, mistä lähteä etsimään herkkuja ruokapöytään.

Jaa artikkeli