Liian isoksi kasvava hopeapaju leikattiin radikaalisti, ja juuri niin kuin ei suositella, syksyllä puolitoista vuotta sitten. Paju kasvaa suuren koivun varjossa kohti sähkölinjaa. Latva alkoi jo kutitella linjaa, ja runko oli mutkalla kohti valoa, pois koivun helmoista.

Runko sahattiin poikki niin, että vain kolmasosa siitä jäi pystyyn. Siihen jätettiin säälistä pari oksaa, jotka myöhemmin poistettaisiin, jos puu toipuisi järkytyksestä ja alkaisi tehdä uusia oksia runkotolpan päähän.

Seuraavana keväänä rungon yläpäähän kehittyi versojen pehko. Niihin kehittyi runsas lehvästö ja tulos oli varsin onnistunut. Puu alkoi muistuttaa tikkukaramellia, joka oli tarkoituskin. Sen vierellä kasvaa marjakuusia ja hopeapajun pallopää saa kohota marjakuusien yläpuolelle niin, että sen alareuna on marjakuusien latvojen tasalla. Näin niistä muodostuu yhdessä rehevä ja yhtenäinen vihreä kasvusto, mutta kukin on omalla tasollaan.

Oikeasti hopeapajut olisi hyvä leikata keväällä, ennen lehtien puhkeamista. Ne pari oksaa, jotka jäivät vanhasta puusta muistoksi rungon alaosaan, leikattiin nyt. Ne olivat mittasuhteiltaan aivan hassuja uuteen tikkukaramellityyliin. Viimevuotiset versot saavat kasvaa rungon päässä muutaman kesän ennen kuin ne lyhennetään, tällä kertaa keväällä.

Jaa artikkeli