Siemen- ja postimyyntiluettelot pursuavat värejä. Talvella niitä kaivataankin. Mutta värikkyys ei silti ole kauniin puutarhan tae.

Puutarhan vihreiden rakenteiden merkitys valkeni minulle oikeastaan silloin, kun olin työssä Villandryn puutarhassa Ranskassa. Villandryn puutarhan eri osia kehystävät pensasaidat. Värikkäitä sipuli- ja kesäkukkiakin löytyy, mutta ne on sijoitettu matalien puksipuuaitojen muodostamien kuvioiden sisälle. Puutarhan yleisilme on vihreä, monessa eri sävyssä.

Puutarhan kenties kaunein paikka on niin sanottu tenniskenttä. Se on yksinkertainen, vihreä ruohokenttä, jota ympäröi korkea pyökkiaita. Aidan reunoja kiertää rivi lehmuksia, joiden varjossa on muutama penkki ottelun seuraamista varten. Koska kentällä ei juuri koskaan pelata, siellä ei ole edes verkkoa. Tenniskentän penkillä, vehreyden syleilyssä onkin mukava syventyä vaikkapa lukemaan kirjaa.

Tenniskentältä avautuu näkymä yrttitarhaan. Siellä vehreyden voittokulkua jatkavat muotoonleikatut puksipuut ja marjakuuset. Yrttitarhaa reunustaa toisella puolella lehmuskuja, toisella viiniköynnöksen peittämä pergola. Yrttien levolliset, harmaanvihreät sävyt ja tuoksut riittävät – räiskettä ei tarvita.

Jaa artikkeli